lauantaina, marraskuuta 18, 2006

Samaa väriä

Aamukahvilla nautimme Ennio Morriconen mahtipontisista sävelistä ja kaupunkioravan puuhailusta ikkunan takaisessa aroniapensaassa. Musta, kiiltävä marja toisensa jälkeen poimitaan etukäpälien väliin. Ohuilla oksilla tasapainottelu näyttää haastavalta. Marjastaja on pulska, mutta pieni, ja sen korvatupsut ovat lyhyet. Kuluneen kesän poikanen.

Päivä ei valjenne tänäänkään.

Kavutessani koiran kanssa Vallikalliolle koko maailma on samaa väriä kuin oravan talvikarva. Kosteaa ilmaa on helppo hengittää. Vesipisarat leijuvat kahden vaiheilla: ollako sumua vai sadetta?

2 kommenttia:

Outi kirjoitti...

Aivan uskomaton usva Pohjanmaallakin. Missään vaiheessa ei häipynyt näyvistä, paitsi siis maisema.

pagisija kirjoitti...

Tuollaisissa päivissä on oma, utuinen viehätyksensä. Sumua melkein kaipasi seuraavana aamuna, kun se oli taas haihtunut.