Tämän päivän Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla erikoislääkäri Pirjo Lindfors pohtii, pitäisikö Suomeen palkata niin sanotuista kehitysmaista asiantuntijoita, jotka auttaisivat meitä löytämään kadottamamme yhteisöllisyyden.
Pidän ajatuksesta. Se tuo uutta näkökulmaa ja sisältöä kehitysyhteistyöhön, joka perinteisesti - ja tässä hieman kärjistetysti - on mielletty yksisuuntaisiksi armopaloiksi meiltä rikkailta ja hyvinvoivilta (sic!) köyhille reppanoille.
"Kulttuurimme on vaarassa kuihtua yltiöyksilöllisyyteen ja yksinäisyyteen.
Yhteisöllisyyden puutteesta on tullut yksi aikamme suurimpia sairastuttajia. Perintötekijämme eivät ole muuttuneet kulttuurisen muutoksen tahdissa, eikä elimistömme ole sopeutunut yksinäisyyteen", Lindfors kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti