"Tule kukkakaupan eteen.
Anna kätesi ja mennään sisään
ihanaan tuoksuun.
Minä ostan sinulle kukkasen ja käsken menemään
pois minun luotani,
pois kuulemasta minun surujani."
-Pentti Saarikoski
Minunkin tekisi mieleni hankkia taas kukkakaupan ikkunassa petollisesti keimaileva gardenia, vaikka tiedän, että kuivassa, lämpimässä ja varjoisassa kerrostaloasunnossa todennäköinen lopputulos on kasa pudonneita lehtiä ja surkean näköinen risuranka ruukussa.
Vaan se tuoksu*! Ja lehtien kiilto, ja kukkien pehmeä kermanväri!
Pagistaanin flora - kahdesta huushollista yhdistetty - on selviytynyt hämmästyttävän mallikkaasti sekä muutosta että pitkittyneestä syyspimeästä. Ilmeisesti ikkunan yläpuolelle viritellyistä kasvilampuista on ollut hyötyä. Urosvahvistuksen komeat kirjovehkatkin lopettivat lehtiensä kellastamisen lisävaloa saatuaan.
Mutta gardenia... ei, parempi malttaa mielensä.
*Kun meillä vuosia sitten oli lemmikkirottia, äitini väitti naaraiden turkin tuoksuvan gardenialle, eikä kovin kauaksi totuudesta osunutkaan. Siistimpää eläintä saa muutenkin hakea (tarkoitan naarasrottaa, en äitiäni - tai miksipä en häntäkin; valitettavasti allekirjoittanut omena on siinä suhteessa pudonnut melkoisen etäälle emopuusta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti