Puhelin soi. Äiti kertoo, että Otto lähti aamulla. Hiljainen hiipuminen muutaman päivän ajan, eläinlääkärin toteamus, että vanha sydän on tullut tiensä päähän, se viimeinen palvelus.
Koiranpojat ovat poissa.
"And, my friend, when I am very old, and I no longer enjoy good health, hearing and sight, do not make heroic efforts to keep me going. I am not having any fun. Please see that my trusting life is taken gently, I shall leave this earth knowing with the last breath I draw that my fate was always safest in your hands."
- Tuntematon
7 kommenttia:
Lemmikkikaiman muistoa kunnioittaen otamme osaa suruun.
Voi surku, otan osaa. Se on aina yhtä vaikeaa (ja epäreilua) oli ystävä nuori tai vanha.
Kiitos! Vanhan koiran rauhallisessa ja kivuttomassa lähdössä on kuitenkin jotakin samaa kuin vanhan ihmisen - elämä on ikään kuin tullut "valmiiksi". Oton osalta on vielä hyvä mieli siitä, että se aika lailla viimeiseen asti näytti nauttivan elämästään ja olemisestaan.
Ja noiden vanhusten kohdalla se harvoin tulee yllätyksenä, lähtö.
Osanotto täältäkin. Onneksi Otto sai kuitenkin elää koiraksi varsin pitkän ja hyvän elämän.
Kafkakoski, sanopa muuta.
Klaus on myös surullinen, snif.
- Klaus Majava -
Majavathan ovat tunnetusti herkkiä ja empaattisia eläimiä.
Lähetä kommentti