sunnuntaina, tammikuuta 14, 2007

Mukavassa tunnelmassa

Kuten Marinadi ehti jo raportoida, piirakat sekä syntyivät että katosivat hyvässä järjestyksessä ja mukavassa tunnelmassa. Kiitokset emännälle leivontatarpeista ja keittiön lainasta! Perinneleivonnaisten pariin tullaan varmasti vielä palaamaan (ennätin tarjottelemaan vaihtoehtoiseksi paikaksi leppävaaralaiskeittiötä, mikäli kiinnostusta myös täällä päin kokoontumiseen löytyy). Miltä kuulostaisivat piirakoiden ohessa vaikkapa sultsinat, vatruskat tai lanttusupikkaat?

After bake-kapakkaan kävellessämme tuumasin Marinadille tuntevani toisinaan hentoisen kateudenpiston helsinkiläis- ja varsinkin kalliolaisbloggaajien* väljänboheemia yhteisöllisyyttä kohtaan, vaikka keskimääräistä erakompi luonteeltani lienenkin. Tosielämän verkostoituminen virtuaalisuuden jatkeena on tainnut tuoda monen arkeen - mukaan lukien myös allekirjoittanut - uutta sosiaalisuutta ja sisältöä. Yksin asuvien kohdalla se vielä korostuu: juttu- ja menoseuraa ei tarvitse kaukaa hakea. Usein kirjaimellisesti.

Hajanaisessa ja koleassa nykymaailmassa rennon lajitoveruuden arvoa ei rahassa mitata.

Lasagnen tuoksu ja lämmin lauantaisauna saivat tosin jälleen kerran toteamaan, ettei espoolaisen periferisessä parisuhde-elämässäkään ole valittamista. Onnekas sitä on itsekin, monen monituisella tavalla. Aika aikaa kutakin, elämäntilanteet muuttuvat ja ihmiset yhtä lailla. Erilaisten persoonien, näkökulmien ja maailmankuvien kohtaaminen on onneksi aina yhtä antoisaa.

*Pagistaanin kieliopin mukaan maailmassa on bloggaajia ja muffinsseja, ei blogaajia ja muffineja.

2 kommenttia:

Rappiotäti kirjoitti...

Kiva oli tavata piirakkatalkoissa. Sultsinat, vatruskat ja lanttusupikkaat kuulostavat oikein hyviltä. Ihan ehdottomasti pitää harjoittaa perinneleivontaa vastaisuudessakin.

Meillä on muuten sama kielioppi käytössä:-) Minäkin bloggaan ja leivon muffinsseja. Välillä pitkin hampain tyydyn muffineihin, todella harvoin kuitenkin.

pagisija kirjoitti...

Juuh, kiva oli nähdä, jatkoa suunnitelkaamme :)!

Jos tuota käsiteasiaa käy miettimään, niin blogaus ja muffini kuulostavat löysän ponnettomilta, toisesta suupielestä laiskasti valutetuilta puolisanoilta. Bloggaajassa ja muffinssissa kaksoiskonsonantit toimivat jousen tavoin saaden aikaan eteenpäin singahtavan, toimeliaan vaikutelman.