Jatkui

Tuli sitten lunta.

Mäenlaskussa vietetty huoleton sunnuntai tyhjensi työasiat päästä, mutta antoi maanantaiaamulle tilaisuuden yllätyshyökkäykseen.

Ammatillisessa akanvirrassa pyöriminen jatkui siitä, mihin se perjantaina jäi. Pitäisi saada potkaistua itsensä takaisin tasaisesti virtaavaan joenuomaan, mutta etenkin ajatustyössä pakonomainen pitäisi-paniikki vie viimeisetkin voimat ja saa suuntavaiston sumenemaan. Välttämättömän kurinalaisuuden ja turhan stressaamisen raja on joskus kovin häilyvä.

Olisi maltettava hengittää syvään, rentoutua, luottaa itseensä, suunnitella seuraavat siirrot vaihe kerrallaan. Olisi purettava päällekaatuva kokonaisuus taas kerran osiin, sellaisiin, joita jaksaa omin voimin nostaa ja siirrellä.

Ja tulisi pystyä olemaan pohtimatta, mitä kolmen vuoden päästä ehkä tapahtuu tai sitten ei. Tässä vaiheessa on silkkaa ajanhukkaa miettiä, onko ajanhukkaa tehdä sitä, mitä parhaillaan tekee.

Pitää vain tehdä.

- - -

Valoa! Talviaurinko paistaa työhuoneeseeni anteliaammin kuin kertaakaan täällä asumiemme kolmen ja puolen kuukauden aikana. Ihmekös tuo, kun tammikuu vaihtuu helmikuuksi jo kahden päivän päästä.