keskiviikkona, huhtikuuta 09, 2008

Reklamaatio

Kannamme silloin tällöin Pagistaanin karvaiselle kansanosalle purtavaksi naudan potkaluita, jotka tunnetusti ovat turvallista järsittävää, toisin kuin esimerkiksi sian tai lintujen luut (jälkimmäiset murtuvat teräviksi säleiksi, kun naudan luut murenevat pyöreiksi murusiksi). Eläinkaupasta niitä saa savustettuina, mikä onkin sisätiloissa mukavampi vaihtoehto kuin raakojen, rasvaisten luiden pyörittely pitkin sohvia ja mattoja.

Potkaluita oli pureksittu pitkin päivää myös eilen, kun yliassistentti osoitti merkillistä haluttomuutta ilta-atriaansa kohtaan. Hyvästä syystä, ilmeni, kun mainittu atria vartin päästä löytyi jaettuna laajalti matolle ja molempiin päihin sohvaa. Puolilta öin vuorossa olivat kertaalleen puhdistettu sohva, tyyny, matto sekä omat etukäpälät. Kahdelta yöllä - sohva ja matto. Neljän jälkeen aamulla - kaksi kohtaa matosta. Aamulla kävi ilmi, että myös työhuoneen sohva (miksi aina sohva?) oli saanut jossain vaiheessa osansa.

En huolestunut kovasti, koska arvasin jo asiainlaidan. Ja niinpä kävi, että viimeisissä tuotoksissa ylös tuli muutamia rouhakankokoisia luunpalasia, jotka olivat kieltäytyneet jatkamasta matkaansa ruoansulatuskanavassa. Hyvä niin, koska suolitukos olisi ollut huomattavasti vakavampi vaiva.

Aamulla kaikki oli ankaraa haukotteluamme lukuun ottamatta kunnossa, ja suunnittelimme reklamaatiota yliassistentin nimissä.

Eläinkauppa XXX

Kotiväkeni osti teiltä tiistaina savustettuja, keskikokoisia naudan potkaluita, jotka osoittautuivat laadultaan luokattomiksi. Siitä huolimatta, että bedlingtoninterrierien hyvinmuodostuneet leuat ja hampaat mainitaan asiantuntevissa lähteissä erityisen vahvoiksi, ei luista kuuluisi normaalikäytössä irrota polkuanturan kokoisia palasia. Allekirjoittanut on nähnyt elämää riittävästi osatakseen erottaa toisistaan hyvän ja huonon luun. Kunnianarvoisaan kymmenen vuoden ikään ehtinyt koira haluaa niin ikään viettää jo yönsä nukkuen, ei voiden ankarasti ja toistuvasti pahoin ala-arvoisten potkaluiden vuoksi. Kotiväen valvottaminen on niin ikään riskialtista, koska jos he eivät jaksa päivällä tehdä töitään ja ansaita rahaa, kuten heidän toimenkuvaansa kuuluu, jäämme pian vaille niin luita kuin jokapäiväisiä koiranraksujamme ynnä Yrjölän puuroa.

Odotan taholtanne asianmukaista kompensaatiota virheellisen tuotteen vuoksi. Siankorvat tai kuivattu mahalaukku kelpaavat hyvin, samoin sonnin sudit.

Terveisin
Tanzara Sandy Girl
koira

6 kommenttia:

Päivi H-K kirjoitti...

Lupaan nuolla postimerkin, jos tuon lähetät. :D

Jenni kirjoitti...

No sehän oli asiallinen. Ei yhtään haukkuja.

Meillä on tullut kärsä ylös. Mukana tietenkin kaikki muu mahalaukun sisältö. Parhaalle matolle.

Veloena kirjoitti...

Ne savustetut luunrotjakkeet! Ollapa piha, jonne voisi nakata raa'an luun. Niissä ei noita ongelmia ole, vaikka toki liiallinen raa'an luuytimen lipittäminen saattaa sekin käydä matoille ja muille tekstiileille...

Anonyymi kirjoitti...

jaa-a. Meillä oksentelevat ihmislapset, teillä koiralapset -aikuisuuden ihanuutta:)?

Ja reklamaatiokirjeenne oli asiallisuudessaan suorastaan loistava. Lähetä ihmeessä (heidän päivänsä valopilkuksi?):)

maaret

Kati Parppei kirjoitti...

Kiitos, Päivi, tosin meillä taitaa noita nuoleksijoita olla omastakin takaa...

Jenni, voihan kärsä! Ja totta kai parhaalle matolle, jollei sitten sinne sohvalle.

Veloena, sanopa muuta, sen oman pihan perään huokaillaan täällä harva se päivä. Tässä taas yksi hyvä syy!

Maaret, hih, taisinkin miehelle todeta jynssätessämme sohvaa kahdelta yöllä, että lapsiperheessä tämä olisi arkea. Koirilla ei onneksi ole juuri oksennustauteja, jotka tarttuisivat toisesta toiseen ja vielä kaksijalkaisiinkin...

Päivi H-K kirjoitti...

"Koirilla ei onneksi ole juuri oksennustauteja, jotka tarttuisivat toisesta toiseen ja vielä kaksijalkaisiinkin"

Hmm, no mut joku tassuinfluenssa tai jotain..? :-/