Mökin pihavaahterassa on räkättirastaan pesä, kesän toinen pesintä. Juhannuksena siellä haudottiin, kahden viikon kuluttua poikasten ääni kantaa vaativana yli pihan. Untuvaisiin päihin tulee eloa aina emon varjon vilahtaessa pesän ylle.Istumme äidin kanssa kiireettä keittiössä ja katselemme, kun rastaat kantavat jälkikasvulleen evästä, kiskovat matoja nurmikosta ja tunkevat ne kyltymättömiin, keltaisiin nokkiin. Ihastelemme linnunpoikien valmiin näköisiä siipiä, joita innokkaimmat oikovat kilpaillessaan parhaista paloista.
- Katso, ne melkein tönivät toisensa pesästä.
- Ne lähtevät varmasti muutaman päivän sisällä.
Linnut ehtivät arvailujemme edelle. Jo seuraavana päivänä pesä on tyhjä ja piha hiljainen.
Kesällä on aina kiire pois syksyn alta.
"Poika pääskysen siivet mustat saa.
Ruskeat rastaat kasvavat kuin yöt,
siivet maalintuin painavain, hiljaisten teerien.
Ennenkuin vaapukat jo valmistuivat siivet peippojen.
Valmis on parvi harmaiden siipien, kun syyspilvet valmiit on,
kuin usva syyskuun kasvanut kurki on."
- Helvi Hämäläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti