Siniset sävelet eivät ehkä ole parhaimmillaan kesäpäivän festarimusiikkina suurelta lavalta soitettuina; ne kaipaisivat ympärilleen pienten klubien hämärää intiimiyttä ja mietiskelevää mielialaa. Silti bluestaiturit näppäilevät mitä parhaimmat puitteet joutilaalle lojumiselle ja eväiden nautiskelulle, minkä ensikertalainen kävijäkin mielellään myöntää. Saamme vallattua nurmikolta seurueellemme hyvän paikan, kiitos aamupäivän varhaisen liikkeellelähdön. Heti puolenpäivän jälkeen ihmisvirta kiihtyy ja hyvä niin: odotukset täyttäneen yleisömäärän ansiosta Järvenpäässä kuullaan bluesia ensi vuonnakin. Tapahtuman jatkohan ehti olla jo vaakalaudalla viimevuotisten sadesäiden vuoksi.
Blueslauantaista olivat näemmä nauttineet myös Ellinoora ja Marinadi.
- - -
Turun keskiaikaiseen menoon palaan myöhemmin, kunhan olen toimittanut vammoja saaneen festivaaliuhrin hoitoon. Laajakulmaobjektiivini kolahti lauantain tungoksessa lavanedusaitaan - olin päättänyt jättää suuren ja hankalan kameralaukkuni matkasta pois - ja kieltäytyi sen jälkeen kaikesta yhteistyöstä. Eivät auttaneet kiroukset tai maanittelut, eivät hartaat anteeksipyynnöt ja oman huolimattomuuden harmittelu.
Toivokaamme, että elvytys tehoaa eikä vie maksajaa vararikkoon.
2 kommenttia:
Eikö ollutkin ihana, aurinkoinen, päivä ja lava täynnä hyviä bändejä. Tuska-miksaaja harmitti aika tavalla, kun tarjolla oli ala- ja yläpäätä, vaan ei middleä yhtään. Sen sijaan bändeissä ei moitteen sijaa, päinvastoin. Dave tietysti kaikkien aikojen sankari, Cray mies minun makuuni. Ja blues pyhää.
Ahaa, siellä olit sinäkin :). Kuten sanottua, ensikertalainen Järvenpään-kävijä nautti täysillä. Niin erinomaisesta musiikista - esiintyjäkaarti oli tosiaan kympin arvoinen kokonaisuus - kuin hyväntuulisesta helletunnelmastakin.
Lähetä kommentti