Pääni on taas tyystin tyhjä omista ajatuksista ja täynnä väkisin sinne sullottuja artikloja, päätöslauselmia, lakipykäliä ja säännöstöjä. Ne ovat niin kuivia, että tuottavat staattista sähköä toisiinsa törmäillessään. Mistä tuo ritinä muuten tulisi? Kallon saumojen hidas ratkeilu on toinen vaihtoehto.
Torstaina tietoa olisi jälleen pullautettava paperille kolmen opintoviikon edestä. Tai yritettävä ainakin.
Meille väliinputoajaikäpolvelle myönteisenä markkinoitu ajatus elinikäisestä opiskelusta alkaa saada lievästi ahdistavia piirteitä. Olisiko ollut kolmas opiskeluvuoteni, kun uraneuvonnan väki kävi julistamassa meille sitä sittemmin usein kuultua ilosanomaa, jonka mukaan ikäisemme saavat varautua hankkimaan kolmenkin alan pätevyyden pysyäkseen leivänsyrjässä kiinni.
Hip huraa.
Kun miettii, paljonko tietoa aivoihinsa on ahtanut katkeamattoman koulu- ja opiskeluputkensa aikana - mikä taitaa tehdä 23 vuotta - alkaa huimata. Missä se kaikki on nyt? Hautautunut käyttämättömänä mentaalisen pölyn ja hämähäkinseittien alle? Karannut korvien kautta hissukseen pihisten kuin ilma pyöränkumista?
Veikkaan jälkimmäistä.
- - -
Suupielet sai tänään kohoamaan tämä turhista ressaamaton leivontablogi. Vaikutus oli samantapainen kuin alkuasukkaiden murretarinoinnin salakuuntelulla Tampereen kauppahallissa.
1 kommentti:
Kiitosta vaan kehuista! Ne taas pualestaan piristi mun päivääni. Mää jo tässä miätinkin, että mitä ruakaa sitä seuraavaks laittais.
Mää oon samaa miältä tosta, kun sää sanoit, että aivoihin ahtautunutta tiatoo menee tiäs mihin. Mullakin se tuntuu menneen ja jo ihan sen saman tiän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun kokeitten jälkeen pää vaan nollaantu. No, ei ny oteta tästäkään ressiä.
Lähetä kommentti