Demon causing women to gossip during Mass. From Geoffrey de Latour Landry's Ritter vom Turn, printed by Michael Furter, Basle, 1493. (Medieval Macabre) Hyvän ja pahan määritelmät eri aikoina ovat mielenkiintoisia. Keskiajalla ne lienevät olleet mustavalkoisimmillaan, mitä länsimaihin tulee. Silloin kaikki, mikä ei ollut peräisin Jumalasta, nähtiin Saatanan tekosina. Vaihtoehtoja ei ollut.
Jyrkkä kahtiajako oli kirkon ja valtajärjestelmän etujen mukaista, pitihän se yllä yleistä järjestystä (kaikenlainen veneen keikuttaminen ja harmonian rikkominen olivat Perkeleen erikoisalaa). Niinpä papit koettivat pitää laumansa kurissa ja nuhteessa korostamalla paholaisen vaarallisuutta. Vielä niinkin myöhään kuin vuonna 1734 Götan hovioikeus tuomitsi erään pojan kuolemaan tämän kerrottua, ettei uskonut paholaiseen tai helvettiin.
Yritys oli hyvä, mutta kirkon lietsoman synkän ja kadotusta huokuvan paholaiskuvan vastapainona olivat sitkeät kansanuskomukset.
"Kansankulttuurin paholaiskuva poikkesi oppineesta demonologiasta. Rahvaan keskuudessa paholainen ei ollut aina yhtä pelottava kuin oppineiden maailmassa. Rahvaan ajatusmaailmassa eli myös käsitys paholaisesta vähän tyhmänä ja helposti narrattavana. Etenkin folkloristiikan alalta on monia kertomuksia siitä, miten paholaista on pystytty eri tavoin huijaamaan, ja miten hänet on jopa tehty naurunalaiseksi. Tämä paholaiskuva on kaukana kirkon pelottavasta, ilkeästä hahmosta. Jeffrey Burton Russellin mukaan paholaisen tyhmäksi tekeminen oli tapa lieventää sitä pelkoa, mitä kirkon puolesta yritettiin iskostaa ihmisten mieliin.
- Soili-Maria Olli: "Paholainen on minun veljeni". Kirkon ja kansan paholaiskuva uuden ajan alussa. (Kirjassa Paholainen, noituus ja magia - kristinuskon kääntöpuoli. Pahuuden kuvasto vanhassa maailmassa. Toimittaneet Sari Katajala-Peltomaa & Raisa Maria Toivo. SKS. Tampere 2004.)
Näinhän se on. Huumori on ihmismielen aseista tehokkaimpia. Kukapa ei olisi huomannut, että peloilleen nauraminen on paras tapa saada ne kutistumaan ja katoamaan?
4 kommenttia:
Joo, on se hyvä, kun on huumoria! Vaikka ei silti, en mää ny välttämättä haluais keskiajalle palata, mutta on se silti kiva, että ne ihmiset jakso sillon "vitsiä vääntää".
Sepä olisikin mukava tietää, koska huumori ja ihmisen taipumus huvittua kehittyivät. Aika varhain, luulen.
Kyllähän monet muutkin eläimet osaavat nauraa. Mistäpä me tiedämme, millainen huumorintaju niillä on?
En usko että tavalliset henkisesti terveet ihmiset ovat ikinä uskoneet paholaisiin, noitiin tai demoneihin. Se oli vain oman aikansa poliittista retoriikkaa.
Poliittisesta retoriikasta oli toki pitkälti kyse. Mutta kyllä näyttöä on vahvasti siitä, että keskiaikaiset ihmiset olivat keskimäärin varsin taikauskoisia ja uskoivat jos jonkinlaisten riivajaisten ja pahojen henkien voivan vaikuttaa elämäänsä. Maailmankuvahan muodostettiin sen mukaan, mitä maailmasta tiedettiin. Ilmiöille sairauksista alkaen piti löytää selitys, ja erilaiset henkiolennot kelpasivat siihen paremman puutteessa.
Eivätkä demonit ym. pelkkää kirkon propagandaa olleet - Euroopassa elivät pitkään monet kristinuskoa edeltävät tavat ja uskomukset, joista ei niistäkään yliluonnollisia ilmiöitä puuttunut.
Luultavasti nykyihmisen luonnontieteiden sävyttämällä mittapuulla katsottuna "henkisesti terveet" olisivat olleet keskiajalla varsin harvassa :).
Lähetä kommentti