torstaina, huhtikuuta 06, 2006

Sanojen synty

Pilvikerros oli jo tänään hieman ohuempi, eikä kaduilla ollut enää kahdenkymmenen sentin sohjopatjaa. Arkista torstaipäivää kirkasti myös Herkullinen kahvihetki. Olipa mukavaa tavata vanha tuttu monen vuoden ja mutkaisten polkujen takaa ja pagista niin ilmoitusluontoisista kuin muistakin asioista.

- - -

Tarpoessani sosiaalisesti virkistyneenä takaisin töihini kävin ilman sen kummempaa syytä miettimään sanaa vetonaula. Mistä se oikein tulee? Tietääkö joku?

Kotona hyllystä kaivettu Veijo Meren etymologinen sanakirja Sanojen synty ei ottanut asiaan kantaa. Mutta kävi, kuten sanakirjojen kanssa aina käy. Ainakin silloin, kun pitäisi tehdä jotakin muuta.

Olisitteko arvanneet, että vinttikoiran nimitys voidaan jäljittää muinaisgermaaniseen nimeen vendiy, jolla viitattiin nykyisin jo kadonneeseen vendien kansaan? Tai että paniikki tulee kreikan kielestä, jossa sillä tarkoitettiin metsänjumala Panin aiheuttamaa silmitöntä pelkoa sotajoukoissa tai eläinlaumassa? Kapakka on laina venäjän vastaavasta kabak-sanasta, mikä onkin järkeenkäypää. Mutta kirjan mukaan venäjään sana on lainattu turkin kielestä, missä se tarkoittaa kurpitsaa.

Istua nyt iltaa kurpitsassa.

Näin pääsiäisen alla on hyvä tietää myös se, että mämmi-sanalla on sukulaisia germaanisissa kielissä, joissa sillä on tarkoitettu lasten puuroa tai velliä (memme). Tanskan murteissa maem on puolestaan ollut seos, joka syntyy kaadettaessa kiehuvaa vettä maltaille tai leseille.

Laiska lienee balttilaina.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vuoden 1962 Nykysuomen sanakirja tietää: hirsien liitos yhdistettiin vetonaulalla!

Kati Parppei kirjoitti...

Kuvaannollisesti vetonaula siis vetää ihmiset yhteen (paikkaan) kuin hirret?

Kiitos Blogikäelle! Nykysuomen sanakirja on ollut pitkään omallakin hankintalistalla, mutta...

Anonyymi kirjoitti...

Näin sen ymmärsin.

Jos itse olisin nyt ostamassa, ostaisin CD-sanakirjan - tietokoneella kirjoittaessahan sitä pääasiassa tarvitsee.
Se on muistaakseni kyllä aika kallis, ainakin eläköityneelle ihmiselle, jolla painetut versiot vuosilta 1962 ja 1994 onkin jo.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos, oli oikein virkistävää! :)

Kati Parppei kirjoitti...

CD-sanakirja, hmmm...

Herkku, jep :).