Angel & devil vying for the soul of a man. After a miniature in an English manuscript, 14th century. Medieval Macabre.Psyykelläni ja fysiikallani on erimielisyyttä eräästä kiistattoman tärkeästä asiasta. Olen muistavinani, että näihin aikoihin vuodesta asiasta on väännetty peistä ennenkin. Joskus on jouduttu turvautumaan jopa kemialliseen sodankäyntiin, mitä kuitenkin yritän välttää viimeiseen asti.
Minä olen sitä mieltä, että yöt ovat nukkumista varten. Päivällä pysytään visusti hereillä ja tehdään virkeänä töitä. Käydään välillä oikeaoppisesti ulkoilemassa, syödään hyvin ja säännöllisesti, yritetään välttää liiallista kofeiininsaantia ja huolestuttavien tai mieltä muuten kiihdyttävien asioiden ajattelemista varsinkin illansuussa.
Ei pitäisi olla mitään valittamista.
Mutta itsepäinen kroppani väittää, että päivä olisi sopivampaa aikaa nukkumiseen. Yön voi mainiosti käyttää kattoon tuijotteluun, torkahteluun, heräilyyn ja tyynyn pelmuttamiseen mukavamman asennon löytämiseksi. Puhumattakaan sen pohtimisesta, miten seuraava(kin) päivä tulee menemään niin kutsutusti hyväntekeväisyyteen ja puolitehoiseen sanojen pyörittelyyn, jonka luonnollisena seurauksena tulee olemaan yleinen levottomuus ja tyytymättömyys omiin aikaansaannoksiin, mikä puolestaan johtaa ympyrän sulkeutumiseen ja kattoon tuijotteluun myös seuraavana yönä.
Kyse ei ole asenneongelmasta, ei minkään valtakunnan syysvastaisuudesta eikä myöskään kaamosmasennuksesta (jonka yleistymisen uskon johtuvan ennen muuta siitä, että hektinen nyky-yhteiskunta ei enää anna ihmiseläinten elää muun pohjoisen luonnon rytmissä). Minulla ei ole kerrassaan mitään henkilökohtaista marraskuuta tai pimeyttä vastaan. Sitä paitsi pidän työstäni. Ihmissuhteet ovat varsin mukavalla tolalla. Viihdyn elämässäni kaikkinensa hyvin.
Mutta vielä paremmin viihtyisin, jos saisin pidettyä silmäni auki päivällä ja kiinni yöllä.
4 kommenttia:
Elämänmuutokset? Ei ne aina ole huolet tai stressi, jotka pitävät uniaikaan virkkuna. Joskus muutokset yleisessä elämänrytmissä tekee sen.
Hmmjaa. Voi olla, että tällä tavoin hieman jälkijättöisesti prosessoin muuttoa ym. kesän ja syksyn kiireitä. Ihmismielen mutkat ovat joskus vaikeasti arvattavia.
Toisaalta unirytmini on aina vähän hakusessa loppusyksystä. Väsymystäkään ei enää pelästy, kun tietää sen vuodenvaihteen jälkeen helpottavan...
Jaksamista sinunkin huoneisiisi!
Oletko kokeillut kirkasvalolamppua? Minulle se auttaa melko paljon. Itse ostin PÄivänsäteen mallin, jota käytän myös työvalaisimena (valon voi kääntää pois silmistä ja käyttää normaalin loisteputken tapaan).
Kemiallistahan tosin tämäkin on: tiedetään kirkasvalon aiheuttavan muutoksia käpyrauhasessa, joka tunnistaa taas päivän ja yön, vaikka ulkona on tasaisen hämärää...
Olen kyllä kuullut monien kehuvan lamppua, mutten ole hirvinnyt investoida siihen tietämättä, onko siitä mitään apua juuri minun kaamoskankeuteeni. Kaikkiahan se ei kai auta, yksilöllistä tämäkin.
Pitää kai laittaa mietintään tuokin vaihtoehto *hauuuukotus*.
Lähetä kommentti