Kuka siellä?

Ei sillä, että älyni loisto kirkkaimmillaankaan riittäisi häikäisemään edes kontiaista, mutta viime aikoina aivotoimintani on alkanut yhä enemmän muistuttaa posteljooni Petshkinin ja naakan kuuluisaa keskustelua.

"Ja nyt saapuu posteljooni Petshkin. Hän koputtaa oveen ja sisältä kuuluu:
- Kuka siellä?
Hän sanoo:
- Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen.
Naakka kysyy toistamiseen:
- Kuka siellä?
Posteljooni sanoo toistamiseen:
- Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen.
Mutta kukaan ei tule avaamaan. Posteljooni koputtaa uudestaan, ja taas kuuluu:
- Kuka siellä? Kuka siellä on?
- No eipä juuri kukaan. Minä täällä olen, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen.
Ja tätä jatkuu kaiken päivää.
Kop-kop.
- Kuka siellä?
- Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen.
Kop-kop.
- Kuka siellä?
- Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen.
Lopulta posteljoonia alkoi heikottaa. Hän oli ihan näännyksissä. Hän istui portaalle ja rupesi itse kysymään:
- Kuka siellä?
Johon naakka vastasi:
- Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen.
Petshkin kysyi toistamiseen:
- Kuka siellä?
Ja naakka vastasi toistamiseen:
- Minä täällä, posteljooni Petshkin. Toin teille Pörriäisen."

-Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira (Djadja Fjodor, Pjos i Kot), 1974.

Tarvinneeko sanoa enempää. Paitsi että lakisääteinen kuuden päivän vuosilomani alkaa puolentoista viikon päästä (ja että se tulee kieltämättä tarpeeseen, vaikka jatko-opintojen vääntäminen ja kaikenkirjava sivutoiminen kirjoittelu eivät oikealta työltä aina tunnukaan). Ehkä posteljooni kestää siihen saakka.

Kop-kop.