Mieluummin ei

Urosvahvistuksen serkkupoika yllätti niin itsensä, perheensä kuin sukunsakin antamalla kahden päivän varoitusajalla aiheen ylioppilasjuhliin. Niinpä lauantaina tuli pitkästä aikaa istuttua kuuntelemassa rehtorin puhetta sekä laulettua Gaudeamus igituria (taas kerran mietin, että ennen juhlat päättäviä yhteislauluja pitäisi ehdottomasti pitää kollektiivinen äänenavaus: tunnin hiljaa istumisen jälkeen yllätetyistä äänihuulista irtoaa vain hiiren vikinää, joka tuntuu kaikkea muuta kuin juhlavalta).

Vielä samaksi illaksi kävi kulku Tampereelle, jossa vieraanvarainen Hervannan klaani kestitsi Pagistaanin kansaa ylenpalttisesti niin ruoan, juoman kuin seuran laadunkin puolesta. Nukkumaan kaaduttiin joskus aamuneljältä kohtalaisen selväpäisinä; allekirjoittanut otti visusti opikseen edellisistä kemuista.

Tänään karvainen assistentti jäi kunnioittamaan mainittua residenssiä läsnäolollaan viikon ajan. Rinkka on pakattu ja ajatukset suunnattu kohti Virkahenkilön Virallista Vuosilomaa. Seuraava elonmerkki Pagistaaniin tipahtaa kukaties wieniläishostellin päätteeltä, jos on tipahtaakseen. Keskiviikkona suunta käy junalla Tiroliin, jonne toivon mukaan ehättävät omia teitään myös urosvahvistus kollegoineen sekä suksipussi.

Pöyristyttävän pinnalliselta kuulostaa allekirjoittaneen toivomus, ettei ilmastonmuutos ole ehtinyt viedä kaikkea lunta Alppien rinteiltä. Moisesta tekopyhyydestä sietäisi saada niskaansa pienehkö laviini.

Mutta mieluummin ei.