torstaina, tammikuuta 11, 2007

Sivuääniä

On vaikeaa pistellä hyvällä omallatunnolla soppalounastaan, kun keittiön ovella katsoa nuilottaa pitkä, karvainen ja syyttävä naama. Yritä siinä nyt selittää, että aamuruokaa ei ole annettu, koska kohta mennään eläinlääkäriin.

Ei karvaisella assistentilla mitään hätää ole; kyse on normaalista katsastuksesta ja vuosihuollosta. Rokotukset, hammashoitoa, korvatarkastus, kutiavan syylän poisto silmäkulmasta.

- Täältä taitaa kuulua sivuääniä, toteaa eläinlääkäri Sandyn sydäntä kuunnellessaan. Hän kyselee, onko koiralla ollut sydämen vajaatoiminnan oireita. Väsymistä, laihtumista, yskää? Onko se herännyt hyvin rauhoituksesta edelliskerroilla?

Vastaukseni kuultuaan lääkäri tuumii, ettei asiasta kannata vielä huolestua.
- Tilannetta on kuitenkin syytä seurata. Alkaahan Sandylle karttua jo ikääkin.

Niin. Koirakumppani tuottaa ihmiselle mittaamattoman määrän ansaitsematonta ja pyyteetöntä iloa - mutta myös huolta ja sen väistämättömän surun ennemmin tai myöhemmin.

Ja sitä aina sydämestään toivoo, että se olisi myöhemmin. Paljon myöhemmin.

Sandya itseään taitaa huolestuttaa vain se, että ruokaa on luvassa vasta huomisaamuna.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Katsahdin juuri kissaan, joka pitää poikaystävää tiukasti tassulla vatsanahasta kiinni, ja toivon, että tosiaan vasta paljon myöhemmin. Seitsemän ja puoli vuotta sentään.

Kriisi kirjoitti...

Paljon, paljon, paljon myöhemmin, kiitos.

Vanharouva on 14, mutta tolkutan itselleni, että mäyräkoira elää hyvinkin 16-18-vuotiaaksi...

Kati Parppei kirjoitti...

Niinpä. Lemmikin ikääntyminen saa ehkä kaikkein voimakkaimmin tuntemaan, että vuodet kiitävät tolkutonta vauhtia. Sandykin täyttää jo yhdeksän, vaikka vastahan se... Ja etälaumamme vanhin nelijalkainen täytti juuri 16 vuotta.

Ei sitä tahtoisi millään uskoa.

Anonyymi kirjoitti...

Sydämeen tulee joskus sivuääniä, niin se on karvakuonoilla kuin laumanjohtajillakin - viimeksi mainituille sitten viimeistään, kun ensiksi mainitun äänet hiljenevät. Se on elämän kulku. Iloitaan siitä mitä on tänään! Terveiset Sandylle!

Kati Parppei kirjoitti...

Ellinoora, näinhän se on, eikä etukäteen murehtiminen asiaintilaa miksikään muuta. Sandy kiittää terveisistä!