"Herätin sinut unestasi, koska huomasin sinun näkevän painajaista. Ja nyt olet kiukkuinen ja sanot: 'Mitä ihmettä teemme nyt? Edelleen on yö!' Te kiittämättömät! Sinun pitäisi nukahtaa uudelleen ja nähdä parempia unia."
- Friedrich Nietzsche
Toisinaan mietin, onko painajaisunien yksi tarkoitus antaa mielelle kuivaharjoittelua elämän kriisitilanteita varten. Totuttaa ajatukseen omasta kuolevaisuudesta, kukaties? Kaikkea valvelogiikkaa väistelevissä unissahan mieli todella kokee asioita ja tunnetiloja, ei vain ulkokohtaisesti kuvittele kokevansa.
Niin ainakin luulen.
Olin viime yönä jossain syrjäisessä paikassa pakkaamassa yksin taas yhtä muuttoa varten. Yllättäen sain tiedon, että minut oli vahingossa myrkytetty, olin syönyt jotain joka olisi pitänyt jättää syömättä. Pahoittelumme! Noutaja tulisi vuorokauden sisään - myrkky oli niitä hitaammin vaikuttavia. Eikä muuta voinut tehdä kuin odottaa.
Keskellä elämäni joutavaa roinaa, kaukana läheisistä, kaukana kaikesta. Muistan jättäneeni muuttokuorman taakseni ja aloittaneeni epätoivoiselta tuntuvan raahustuksen pitkin kivistä radanvartta, peläten koko ajan tuupertuvani kouristellen maahan. Ilta hämärtyi ja satoi vettä, eikä missään näkynyt ihmisiä tai valoja. Tunnelma oli kaoottinen, epätodellinen, sanalla sanoen painajaismainen.
Jollain tapaa hälytys osoittautui kuitenkin vääräksi, ja ahdistus vaihtui epäuskon kautta suunnattomaan helpotukseen. Siihen myös heräsin, elävänä muistissa tuo alkukantainen kauhu ja kuolemanpelko jollaista en - onneksi! - ole valveilla joutunut koskaan kokemaan. Unissa kyllä aika ajoin, vaikken varsinaisia painajaisia kovin usein katsele tai ainakaan muista.
Eikä ole väliksikään. Omituisissa tai lievästi ahdistavissa unissa on yöviihdettä riittämiin.
2 kommenttia:
Mikä ero on kokemisella ja sillä että kuvittelee kokevansa? Meidän filosofien vanha slogan sanoo, että siinä miltä asiat näyttävät (tuntuvat) ei ole eroa todellisuuden ja sen miltä asiat näyttävät (tuntuvat) välillä.
Humanistin maalaisjärjellä ja intuitiolla selitettynä: jos päiväsaikaan yritän KUVITELLA, miltähän tuntuisi olla kuolemassa myrkytykseen, en saa mietteilläni lietsottua mieleeni samanlaista kauhua kuin jos KOEN saman asian painajaisessa. Kuvittelua toki molemmat, koska ne tapahtuvat visusti pääni sisällä, mutta unituntemus tuntuu yhtä kaikki todemmalta (kai siksi, että sitä ei hämmennä valvejärki).
Mitä sloganiinne tulee, niin tuntemusten yhteneväisyyshän nimenomaan mahdollistaisi tuon unissa tapahtuvan "kuivaharjoittelun".
Lähetä kommentti