torstaina, marraskuuta 24, 2005

Lavastamon ihmeitä II

Planting a tree; from Petrus de Crescentiis, Opus Ruralium Commodorum, Speier, about 1493. Medieval Woodcuts Clipart.

Olen päivänä muutamana seuraillut sivusilmällä omituista urakkaa. Lähiaikoina ensi-iltaan tulevassa näytelmässä tarvitaan puita. Mitä tekevät lavastajat?

Ensin he hankkivat sopivan kokoisia puunrunkoja oksineen. Sitten suuri määrä paperia maalataan käsin lehdenvihreäksi (näin mukaan saadaan luonnollista sävynvaihtelua). Paperi leikataan puunlehdiksi, minkä jälkeen alkaa työläin vaihe, kun lehdet liimataan yksitellen oksiin. Se on käsittämättömän hidasta, jos lopputuloksesta halutaan luonnollisen näköinen.

Voi ihmistä. Keväällä luonto tekee tuon kaiken yhdessä lämpimässä yössä.

2 kommenttia:

Paperikukkatyttö kirjoitti...

Niin, on se hassua tuo kulttuuri. Olen aina teatterissa käydessäni aprikoinut, että mitähän siellä "näyttämön takana kätkeytyvissä huoneissa" oikein tapahtuu. Tämähän on melkein mielenkiintoisempaa kuin itse teatteriesitys!

pagisija kirjoitti...

Niinpä. Olen mopinvarresta käsin kovasti ihmetellyt, miten valtava koneisto teatteriesitysten takana onkaan. Valtava määrä väkeä, tiloja ja touhua, että ihmisille voitaisiin tarjota illuusioita, asioita, jotka näyttävät toiselta kuin ovat.

Se kertoo kai jotakin siitä, että ihmisellä todella on sisäänrakennettu tarve noihin illuusioihin muodossa tai toisessa.