lauantaina, marraskuuta 12, 2005

Syksyistä silmäniloa

Ylinnä on tikli vihervarpusen ja punatulkun seurassa. Alfred Edmund Brehmin lintukuvitusta kirjasta Illustrirtes Tierleben, julkaistu 1882. Kuva on lainattu Classic Nature Prints-sivustolta.

Eilen aamulla rantapensaikosta kuului duurisävyistä kilahtelua. Parvi kirjavia tiklejä (Carduelis carduelis) perkasi antaumuksella ohdakkeiden siemenpalloja. Täällä etelämpänä tiklit ovat näemmä tavallinen näky myöhäissyksyllä, jolloin ne liittyvät parviksi joko muuttaen Länsi-Eurooppaan tai jääden talvehtimaan.

Pohjois-Karjalassa olen nähnyt tiklejä vain kerran vuosia sitten, enkä ollut uskoa silmiäni. Sen verran värikäs näky se suomalaisessa luonnossa on.

Muutama viikko sitten samassa pensastossa pyöri piipittävä pyrstötiaisjoukkio (Aegithalos caudatus). Ne lienevät olleet vaeltajia idästä, vaikka Suomessakin elää oma kantansa. Somempaa lintua saa kyllä hakea.

Magnus von Wrightin (1805-68) näkemys pyrstötiaisesta on samasta osoitteesta kuin ylläoleva kuva.

3 kommenttia:

Päivi kirjoitti...

en ymmärrä linnuista mitään, mutta siitä huolimatta (tai siitä johtuen?) olen joutunut tipujen hyökkäyksen kohteeksi. en ymmärrä, miksi linnut käyvät repimässä ikkunani hyttysverkkoa! tai luulin, että en ymmärrä. nyt minulla on The Teoria: lähikoivussa on tyhjä menneen talven vihreä verkkopussi, jossa on ollut talia tmv lintusapuskaa - ne tietty kuvittelee, että nokkimalla mun hyttysverkkoa saa ruokaa. ei ei...

Naakka kirjoitti...

Tikli ja pyrstötiainen ovat molemmat omalla tavallaan hienoja lintuja. Molemmat tuntuvat myös aina liikkuvan parvissa, joten niistä saa iloluontoisen, sosiaalisen vaikutelman.

Hienoja kuvia Classic Nature Prints -sivustolla; kiitos linkkivinkistä!

pagisija kirjoitti...

päivi: teoriasi saattaa hyvinkin osua oikeaan. Toisaalta tiaiset kaivelevat näin syksyllä ikkunanpuitteita hyönteisiä etsien, ehkä verkon repiminen liittyy siihen? Tai sitten ne uhkailevat sinua.

citynaakka: eipä kestä, minäkin tykkäsin kovasti.