maanantaina, marraskuuta 21, 2005

Tomusokeria

Vähitellen hyvät uutiset alkavat upota tajuntaan, enkä enää epäile kaiken olevan silkkaa väärinkäsitystä. Silti olen kuin halolla päähän lyöty. Onhan useampivuotinen tutkijakoulupaikka lottovoitto verrattuna pätkä kerrallaan kituuttamiseen ja ainaiseen huoleen jatkosta.

Tässä vaiheessa kieltäydyn tyystin murehtimasta, saako tusinatohtori töitä yhtään tusinamaisteria paremmin. Palataan asiaan sitten, kun sen aika on!

Teille, virtuaaliset ja tosielämän ystävät, sydämestä tuleva kiitos ja kumarrus sen joukkotanssikohtauksen mennen tullen korvanneesta myötäelämisestä.

- - -

Narvan kylän komea, hirsinen seurojentalo rakennettiin kansalaissodan aikana poltetun tilalle vuonna 1935. Keskiajalla Narva oli Vesilahden suurin kylä.

Lauantaina pistäydyin pitkästä aikaa juttukeikalla Vesilahdella, jossa kynnetyt pellot näyttivät saaneen pinnalleen tomusokerikerroksen. Vesilahti on yksi Hämeen kauniista ja historiallisista maalaiskunnista, jossa on säilynyt paljon vanhaa rakennuskantaa ja kulttuurimaisemaa. Paljon sanoo se, ettei koko kunnassa ole vielä yhtään kerrostaloa.

Eikä toivottavasti tulekaan.

Asuin itsekin Vesilahdella viime syksyn. Omituinen ajanjakso; märkä, pimeä ja surullinen. Siitä tuntuu olevan vuotta paljon pidempi aika.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Paljon onnea Sinulle.
Pirkko

Sedis kirjoitti...

Jes. Tohtorius kannattaa aina!

pagisija kirjoitti...

Kiitos, kiitos! Jep, Sedis, oppihan ei ojaan kaada...

Marleena kirjoitti...

Supersuuret onnittelut tutkijakouluun pääsystä! Kaikki tästä(kin) eteenpäin on suurta plussaa. Ja voit päästä irti siitä harjanvarresta ;)

johan kirjoitti...

Onnittelut Kati!

Johan

pagisija kirjoitti...

Kiitti, Marleena ja Johan. Harjanvarresta on tarkoitus irroittautua - ainakin tällä erää, heh - kuun lopussa ja alkaa vähitellen puhallella pölyjä kirjapinojen päältä.