Luulen, että on olemassa sipeltäjien heimo. Siihen kuuluvat eivät voi vastustaa kiusausta pilputa käsissään pyörittelemäänsä paperia - vaikkapa tehtävänsä täyttänyttä pääsylippua - mahdollisimman pieneksi suljuksi. Jos hyvin käy, sulju päätyy toimenpiteen jälkeen roska-astiaan.
Usein ei päädy.
Sipeltäjien alalaji lienevät yksilöt, jotka eivät voi vastustaa pehmopaperia, kuten wc-paperia tai käsipyyhkeitä. Siinä he muistuttavat jyrsijöitä, jotka usein ryhtyvät vimmaiseen silppuamiseen saadessaan käpäliinsä pehmeää paperia. Ehkä vessasipeltäjienkin kohdalla kyseessä on jonkinlainen alkukantainen jäänne, degeneroitunut yritys tehdä pesää suojaisaan eriöön?
- - -
Kulutusjuhlista jaloin lähestyy, mitä mainostajat eivät anna hetkeksikään unohtaa. Käsittämättömiä määriä tavaraa tuputetaan joka tuutista; osta nyt tai heti tai viimeistään huomenna!
Kuvittelenko vain, vai kiihtyykö tahti vuosi vuodelta?
Tänään Aamulehdessä historian ja yhteiskuntaopin lehtori Matti Kääntönen pohtii karulla otteella talouden ylivaltaa, jota hän luonnehtii uusliberalistisen tuotantofilosofian esteettömäksi toteutumiseksi. Hän toteaa inhimillisen kulttuurin rapautuvan, kun sitä mitataan pelkästään ekonomisin suurein.
"Taloudellisen vapauden ollessa kaikkien arvojen yläpuolella eettiset, moraaliset ja ympäristöarvot ovat vain haitallisia esteitä, joita Suomessakin ollaan kaikista puheista huolimatta hiljalleen käytännössä poistamassa."
Kääntösen mukaan kulutuksesta on tullut absurdi itseisarvo, joka on monelle keskiluokkaiselle ihmiselle elämän pääasiallinen tavoite.
"Rajoittamaton kulutus on vallitsevan moraalikoodin mukaan hyväksyttävää ja toivottavaa. Kohtuutta korostavan moraalisen tradition filosofisuskonnollinen perinne on unohdettu, ympäristön ja ihmisten rajallinen henkinen - erittäin hyvin tiedossa oleva - kestokyky on estotta kaikkialla ylitetty."
Ainakin ensi perjantaina voisi olla ostamatta mitään. Ja miettiä, miten muistaa läheisiään muuten kuin kaatopaikalle tai mathomeiksi* päätyvillä, paremman idean puutteessa hätäisesti hankituilla turhakkeilla.
*Mathom on hobittien sana epämääräisille tavaroille, jotka yleensä annetaan lahjaksi ja jotka sitten kiertävät kodista toiseen. Kukaan ei oikeastaan edes halua niitä, joten varsinaisesta hyötykierrätyksestä tuskin voidaan puhua. (Meidän perheessämme mathomeiksi kutsutaan myös vaatteita ja taloustavaroita, jotka kiertävät minun, sisareni ja vanhempieni talouksissa. Usein ne kaivetaan esiin muuttojen yhteydessä täyttyneistä laatikoista, jotka ovat menossa kirpputorille: "hei, tämäkin on täällä, taidanpa ottaa talteen.")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti