Jotkut elämän ihmeellisyydet tarjoavat kosolti askaretta henkilön mielelle. Sellainen on esimerkiksi purukumin määrä julkisissa tiloissa, tässä tapauksessa suurehkon teatterin katsomoissa ja lämpiöissä. Purkkaa saa imuroida, nyhtää, raaputtaa ja kynsiä irti erilaisista lattiapinnoista ja kokolattiamatoista päivittäin.
Asian voisi jotenkin ymmärtää, jos kyseessä olisivat lastennäytännöt tai koululaistapahtumat. Mutta ei. Näytelmiä katsovat pääasiassa aikuiset, joilla luulisi purukumin pysyvän suussa, kun se sinne kerran on pistetty.
Lieneekö siis kyseessä:
a) kohtauksina ilmenevä sairaus, joka halvaannuttaa leukalihakset ja huulet niin, että suun sisältö putoaa holtittomasti minne sattuu
b) sairaalloinen kammo roskakoreja ja -pönttöjä kohtaan (niiden uumenistahan voi karata kimppuun jotakin mustaa ja karvaista)
c) purukumin liimaajien lahko, jonka jäsenet soluttautuvat joukkotapahtumiin toteuttaakseen viehtymystään
d) ennestään tuntematon lahottajasienilaji, joka vain näyttää liiskatulta purukumilta
e) pahanilkisten purukumitonttujen yölliset tihutyöt
f) muu, mikä?
Parhaasta vastauksesta palkitaan valikoimalla puoliksi imeskeltyjä ja pois sylkäistyjä yskänpastilleja.
Jos joku nyt punastuu häpeästä muistaessaan katsomon penkin raosta salavihkaa sujautetun purkkamällin, muistutettakoon häntä seuraavasta. Siivouksen ulkoistamisen ja ankaran kilpailuttamisen myötä siivoojien työaika on nipistetty minimiin suhteessa maksimoituun työmäärään. Pelivaraa ei ole. Jokaisen purukumin irroittamiseen kuluva aika on pois jostakin muusta. Kenties juuri sen vessanpytyn puhdistamisesta, jolle purkan pudottaja itse tulee istahtamaan.
6 kommenttia:
Heh, niin totta ja tuttua. Olen joskus kysellyt ahkerasti purkkaa jauhavilta tutuilta, kylvävätkö he purukumejansa julkisiin tiloihin, mutta kukaan ei ole koskaan myöntänyt.
On myös jotenkin yllättävää, että purkkaa voi löytyä runsaasti sellaisten fiinien firmojen lattiolta, joilla kävelevät vain viimeisen päälle sliipatut pukumiehet ja jakkupukunaiset korkokengissään.
parahin pagisija,
suositten vilpittömän lämpimästi, että tarjoat juttusarjan siivoojan arjesta johonkin paikalliseen julkaisuun. voit aloittaa juuri tällä Purukumitontut-jutulla.
ruska: Mysteeri tiivistyy siis entisestään!
weepäivi: Kiitos luottamuksesta, mutta aiheesta inspiroituminen on kovin satunnaista. Enkä tiedä, haluaisivatko minkään julkaisun lukijat perehtyä esimerkiksi kliiniseen kuvaukseen tapauksesta, jossa pönttöä jynssätessä vessaharjasta sinkoutuu jotakin omaan silmään.
Ehkä edesmennyt Pahkasika olisi kiinnostunut teemasta.
Pidä edes päiväkirjaa.
Sinähän olet osallistuvana havainnoitsijana kulttuuritutkimuksessa.:)
Eivätkö hyvin monet nykyajan ihmiset ole aika lailla samanlaisia kuin keskiajan väki? Olut, äänekkyys, taikauskoisuus, siivottomuus, outo pukeutuminen jne..
yhteensattuma: word verificationissa näkyy sana "kilju"!
Ehkä kyseessä on vakavaraisten porvareiden tapa kapinoida omaa sovinnaisuuttaan vastaan?
blogisisko: ei ihminen muutamassa vuosisadassa perimmiltään mihinkään muutu, näin uskon.
Badi: taisit ansaita juuri yskänpastillikokoelman ;).
Lähetä kommentti