"Samalla tavalla eristää kuitenkin ylenmääräinen poliittinen korrektius. Liioiteltu suvaitsevaisuus vetää rajan meidän ja muukalaisten välille (eihän niiltä voi odottaa samaa kuin meiltä). Estää maahanmuuttajia olemasta tasavertaisia kansalaisia edes teoreettisesti."
Lasitalon emäntä kirjoittaa asiaa.
Takavuosina olin mukana jos jonkinlaisessa maailmanparannustoiminnassa mukaan lukien ihmisoikeus- ja monikulttuurisuusasiat. Silloin näki monenlaista puuhastelua ja suvaitsevaisuustapahtumaa, joissa rummutettiin kulttuurien kohtaamisen ihanuutta, vääntyiltiin mutkalle etnisten tanssien työpajoissa ja maisteltiin eksoottisia eväitä. Jos oikein oli lykästänyt, paikalle oli saatu oikeita ulkomaalaisia kertomaan kaukaisesta kotimaastaan. Katsokaa, ne ovat aivan kuin mekin! Suvaitkaa heitä!
Usein noista herätysjuhlia muistuttaneista kekkereistä jäi lähinnä kiusaantunut olo. Tuntui, että niiden lopputulema oli jotakin samaa kuin ylläolevassa sitaatissa: suvaitsevaisuuden toitottaminen ja erilaisuuden ihanuudella remakointi ikään kuin söi omaa asiaansa, teki siitä pinnallisen apinanäyttelyn ja karnevaalin. Eikä monikulttuurisuuden riehakas pakkosyöttö oikein istu suomalaiseen mentaliteettiin, jos tällainen yleistäminen ja kärjistäminen sallitaan.
Sittemmin maahanmuuttajista on tullut osa suomalaista arkipäivää, ja vouhottaminen niin hyvässä kuin pahassakin on vähentynyt. Varsinaista suvaitsevaisuustyötä on tehty pikku hiljaa työpaikoilla, oppilaitoksissa, hiekkalaatikoiden reunoilla ja harrastuspiireissä ihmisten tutustuessa toisiinsa ensisijaisesti ihmisyksilöinä, ei etnisen taustaryhmänsä edustajana.
Mutta toimivaan, asialliseen tasavertaisuuteen tuntuu olevan vielä pitkänpitkä ja kivinen matka. Ja siihen pääsemiseksi tarvitaan kaksisuuntaista liikennettä. Niin meillä kuin muuallakin.
(Dyrokin kirjoittaa aiheesta asiaa.)
2 kommenttia:
Maahanmuuttajien ongelma on, ettei sosiaalista nousua eli keskiluokkaistumista tapahdu. Heilläkin on jonkinlainen lasikatto. Kulttuurisiin seikkoihin keskittyvä suvaitsevaisuustyö jossa tummat miehet ja vaaleat tytöt tanssivat sambaa keskenään tuntuu hiukan epärelevantilta.
Naulan kantaan. Sosiaalisen nousun puute taas ruokkii turhautumista, joka tuo tullessaan ongelmia. Ongelmat lisäävät epäluuloja ja valtaväestön vieroksuvaa suhtautumista, joka estää sosiaalista nousua. Ja niin edelleen.
Ei silti, etteikö yksilöllä olisi viime kädessä mahdollisuus valita, lähteekö ratkomaan ongelmiaan esimerkiksi oleskelumaansa lakien rikkomisella.
Lähetä kommentti