perjantaina, toukokuuta 26, 2006

"...burger!"

Selling doves. From Tacuinum Sanitatis; Italian, 1390-1400. A Feast for the Eyes.

Pagistaanissa on vietetty taas pari viikkoa hiljaisensäyseää erakkoelämää. Luvassa olisi ollut helatorstaiviikonlopuksi kaksikin vaihtoehtoista mökkireissua Itä-Suomeen, mutta allekirjoittanut päätti pitkin hampain jäädä tienaamaan ja siivoamaan työpöytää sekä kuvaannollisesti että konkreettisesti.

Varsinkin sateisina iltoina on tullut katsottua tavallista enemmän telkkaria, joka ei keskimääräisellä tarjonnallaan juuri mieltä ylevöitä. Itse asiassa mainoksista on usein enemmän huvia ja mielenaskaretta kuin ohjelmista. Ajatelkaa vaikkapa kesän lukuisia morsiuspareja, jotka ovat valinneet häämarssikseen Sir Edward Elgarin kappaleen Land of Hope and Glory (joka, sivumennen sanoen, on allekirjoittaneen mielestä upea tekele huolimatta brittiläisimperialistisesta taustastaan). Ikävä kyllä myös muuan hampurilaisketju on soittanut sitä ahkerasti mainoskampanjansa taustamusiikkina, ja mainoksethan tunnetusti ovat omiaan pilaamaan mielleyhtymillään klassikkokappaleen jos toisenkin.

Tai sitten allekirjoittanut on vain tavallista herkempi vaikutteille.

Mutta kukapa haluaisi astella kirkon käytävää alttarille mielessään jättihampurilainen - ja peläten, että myös häävieraiden korvissa kaikuu kyseisen pikaruokaketjun iskulause?

Sitä jaksaa aina vain hämmästellä myös tuotteiden näennäiskehittämistä kilpailuedun ja tarpeiden luomisen nimissä. Näennäiskehittämisellä tarkoitan tyhjänfiilaamista, joka ei tuo tuotteeseen mitään käyttömukavuuden kannalta olennaista, vaikka kuluttajalle niin yritetään uskotella (klassisia esimerkkejä ovat ergonomisesti käänteentekevät hammasharjat ja naisen elämän uudeksi muuttavat terveyssiteet).

Viimeisin bongattu hulluus on deodorantti, joka raikastamisen lisäksi kaunistaa kainaloiden ihoa. Kainaloiden!

- - -

Asiaan liittyen: Esinetarinoissa sivuttiin taannoin tavaroiden taikamaailmaa liiallisuuden näkökulmasta.

5 kommenttia:

-t kirjoitti...

Luulin kommentoineeni jo, mutta sitten muistinkin luikahtaneeni esinetarinoiden kautta jonnekin toisaalle. Onneksi asiakaan ei ollut kovin tärkeleellinen: halusin vain todeta, että se kainalonkaunistusmainos on varsinaisen tuoteidean lisäksi muutenkin melko syvältä. Ei ihan samoissa syvyyksissä kuin yleisesti rakastettu digestiivijugurttihommeli, mutta lähellä. Kovin lähellä. Keikis keikis. Taas jäi jotakin ostamatta.

pagisija kirjoitti...

Näin'o!

Riikka kirjoitti...

Meillä oli viisi vuotta sitten Elgarin marssi. Häissä ollut englantilainen ystäväni totesi, että hänen teki mieli nousta ylös ja tehdä kunniaa :-)

Suomalaisillehan tuo brittimarssi on kuin mikä tahansa nätti marssi.

pagisija kirjoitti...

Codaqueen, varsin kuvaava tarina! Useimpien brittien selkäpii lienee ehdollistunut tuntemaan patrioottisia väreitä Elgarin marssin soidessa, olipa tilanne mikä hyvänsä :).

Päivi kirjoitti...

Kainalonkaunistusdödöstä: Mulle nousi välittömästi mieleen, että joku se muuten tämänkin tuotteen kohdalla taputtaa kätösiään yhteen ja hihkuu, et just tätä mä oon odottanut kaikki nää vuodet!!