Sobaki Pavlova

Eläinten kilpajuoksut ovat Knjazevin toimiston perusohjelmistoa. Kuva on elokuvan kotisivujen lehdistömateriaalia.

Ei ole rikkaiden elämä helppoa. Ahdistaa ja masentaa, eikä mikään tunnu enää miltään.* Onneksi joku ajattelee heitäkin.

Arto Halosen dokumenttielokuva Pavlovin koirat esittelee venäläisen psykologin ja ohjelmapalveluiden tuottajan Sergej Knjazevin, joka lyö rahoiksi tarjoamalla uusrikkaille erilaisia elämyspalveluja. Torakoiden ja porsaiden juoksukilpailut vedonlyönteineen ovat pientä verrattuna roolipeleihin, joissa elämäänsä tylsistyneet yrittäjät puolisoineen maksavat 3000 dollaria päästäkseen leikkimään kerjäläistä metroasemien liepeille. Peliin kuuluu kilpailu siitä, kuka saa ruinattua tai varastettua ohikulkijoilta eniten rahaa.

Vertauskuva Pavlovin koirista rinnastaa toisiinsa Knjazevin tallin eläimet - joita surullisen hahmon ritari, entinen eversti Vladimir Viktorovic kouluttaa - ja asiakkaat, jotka mielihyvää koettuaan tilaavat aina uusia palveluja. Knjazevilla on sekä liikemiehen vaistoa että psykologista silmää, jotka ovat tuoneet hänen asiakkaikseen myös presidentin lähipiirin.

Fiktiiviseen Nousukausi-elokuvaankin (2003) verrattu dokumentti saa pohtimaan monenlaisia asioita ihmismielen merkillisyyksistä Venäjän kaoottiseen taloustilanteeseen. Allekirjoittanutta mietitytti myös se, havahduttaako huono-osaisimpiin samaistuminen roolipelaajia millään tavoin Venäjän yhteiskunnalliseen todellisuuteen, vai onko se vain jännittävä kurkistus eksoottiseen kulttuuriin. Etenkin moskovalaiset ja pietarilaiset uusrikkaathan elävät varsin eristyksissä omilla asuinalueillaan, eivätkä juuri tavallisen rahvaan keskuuteen jalkaudu; kuvaavaa on, että loistoautolla ajelevalle liikemiehelle voi äärikokemuksesta käydä jo metromatka ruuhka-aikaan.

Elokuvassa kyllä mainittiin, että jotkut Knjazevin asiakkaista ovat kerjäläistä leikittyään ryhtyneet avustamaan köyhiä, mutta yleisin tunne taitaa haastattelujen perusteella olla helpotus. Masennus kaikkoaa ja on taas mukavaa olla rikas.

Kannattaa katsoa, jos kohdalle osuu.

*Se, että Pagistaanissa on pohdittu varakkaiden lajitovereiden tekemisiä jo kahdessa peräkkäisessä kirjoituksessa, on silkkaa sattumaa, ei yhteiskunnallinen saati poliittinen manifesti.