Isojärven pikkuinen kansallispuisto Längelmäellä piti yhä varjopaikkojensa kinoksista kiinni, ja sulamisvedet vilistivät iloisina puroina rinnepolkuja pitkin. Olisi pitänyt olla kumisaappaat, mutta onneksi nuotio kuivatti sukat ja vähän vaelluskenkiäkin. Viime vuoden vappuretkellämme Seitsemisessä kevät oli vähintään viikkoa pidemmällä ja vedet vapaita, vaikka yöt olivat edelleen kylmiä ja luntakin sateli. Nyt laavussa makeasti nukutun, kirkkaan pakkasyön äänet olivat vielä kevättalven kuulaita ääniä: teerien soidinkukerrusta ja -suhahtelua, helmipöllön puputusta ja viirupöllön huhuilua. Aamuaurinkoisella järvellä kierteli telkkäpariskunta etsien turhaan edellisillan sulapaikkoja.
Allekirjoittaneen erikoisala, kantapään kautta oppiminen, sai jälleen kerran uusia ulottuvuuksia. Opittu viisaus laitettakoon oitis jakoon: jos joutuu kahlaamaan kengät kainalossa vuolaasti tulvivan tienpätkän yli ja rikkomaan kahlatessaan puolisenttistä jääkerrosta, kannattaa varmistaa, että kaikki omaisuus on mukana. Semminkään, kun noitumiseltaan, ähinältään ja jään ratinalta ei välttämättä kuule, mitä edeltä mennyt kumppani yrittää vastarannalta huutaa.
Ainoa selvästi erottunut sana oli "vaellussauva".
Kolmannella kahluukerralla jaloista katoaa sentään armeliaasti tunto.
- - -
Seuraavassa osiossa palannemme vielä lyhyesti pagistaanilaisen vapunvieton urbaanimpaan osioon sekä ylen jännittävään kysymykseen, miten lumenvalkoisena säilynyt humanistin ylioppilaslakki selviytyi tamperelaisesta teekkarivapusta paljon nähneiden tupsulakkien seurassa. Ensin on kuitenkin lähdettävä hakemaan Hervannasta sekä koira että auto, mikä kertonee päättelykykyiselle lukijalle omaa kieltään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti