Frida Kahlo (1907-1954): A Broken Column, 1944. Lainattu täältä.Koska edes Suomen menestys ei ole saanut allekirjoittanutta riehaantumaan Euroveisuista, tein epäisänmaallisen snobivalinnan ja katsoin niiden sijaan Neloselta elokuvan Frida (2002), joka kertoo meksikolaisen taiteilijan Frida Kahlon tarinan.
Hyvä elämäkertaelokuva on allekirjoittaneen mielestä informatiivinen (toki taiteilijan vapauksin), viihdyttävä ja kohdettaan kunnioittava. Tämä oli sellainen. Meksikolaisnäyttelijä Salma Hayek tekee hienon työn pääroolissa, joka ei liene ollut helpoimmasta päästä. Pidin myös elokuvan hehkuvansynkästä värimaailmasta ja visuaalisesta ilmeestä, joka sai katsojan silmissä mielenkiintoista lisäsyvyyttä mainoskatkon mittaisilla piipahduksilla endorfiininhuuruiseen viisupomppulinnaan. Lähelle täydellistä trimmatut, itseriittoiset tanssijanvartalot loivat niin ikään viiston vastakohdan Kahlon elämäntarinalle, jota leimasivat vakava loukkaantuminen ja sitä seuranneet leikkaukset, ongelmat ja jatkuva kipu.
Pistelaskua toki seurattiin hihitellen Pagistaanissakin. Minusta voittokappale oli musiikillisesti lähes yhtä tasapaksu kuin muutkin (aih, kuka sen niitin heitti?), mutta lateksimörköjen menestys muovimarionettien keskellä osui kyllä suoraan hepulihermoon ja aivojen absurdismikeskukseen. Ähäpiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti