The wine merchant; from Tacuinum Sanitatis, 15th c., Paris. A Feast for the Eyes.Marinadi on näemmä ehtinyt avata glögikauden. Pagistaanissa on viikon päivät tuumailtu samaa, joten lienee aika pistää toimeksi ja hehkuviini hellalle.
Nyt marraskuussa voisi jo tehdä joulutorttujakin. Muuten kyllä jurnutan itsepäisesti vastaan varhaista joulusäntäilyä, johon ihmisriepuja tunnutaan usuttavan vuosi vuodelta aiemmin. Kaksi kuukautta tonttulauluja kassajonossa on ehdottomasti liikaa. Ne ehtivät kärsiä inflaation hyvän aikaa ennen toista adventtisunnuntaita (toisin kuin em. joulutortut ja glögi).
Mutta ei kai niitä missään vielä soitetakaan?
Olen aina pitänyt joulusta, mutta haluan viettää marraskuuni rauhassa, vaalia kaamosta, tassutella hämärässä villasukissa ja hakea kaupasta jokapäiväisen leipäni ilman joka puolelta päälle hyökyviä sähkökynttelikköjä, sarviaan heiluttelevia paristoporoja ja juopuneen näköisiä joulupukkeja made in Whereveritischeap.
- - -
Luulin aiemmin, että tämä oli vitsi tai uutisankka. Kaikkea sitä oppii, vaikkei edes vanhaksi eläisi.
3 kommenttia:
Jep! Teinikarkote, vähän niin kuin kissakarkotteet, joita kai jotkut käyttävät estääkseen irtokissejä ruikkimasta porraspieliinsä :D.
Aika absurdi juttu.
Aloitin hehkuviinikauden miehen kehoituksesta. Iski paha flunssa, viini auttoi. Mies osallistui nuuhkimalla ilmaa ja ilmoittamalla, että tulee niin jouluinen olo (se rotta ei saanut tautia).
Hehkuviinihän olikin keskiajalla varsinaista terveysjuomaa mausteineen ja yrtteineen. Ja on sen avulla ainakin hauskempi potea ;).
Lähetä kommentti