maanantaina, toukokuuta 08, 2006

Arvostetulla asuinalueella

"Tuntuu loogiselta se antiikin kreikkalaisten näkemys, että ihminen menee tulevaisuuteen selkä edellä. Tulevaa hän ei näe, mutta pystyy etenemään sitä kohti menneisyyden, historian maamerkkien mukaan. Fyysinen ympäristö on sitä samaa historiaa. Rakennusten ja miljöiden säilyttäminen auttaa sekä oman että yhteisön historian tajuamista ja tulkitsemista, helpottaa selkä edellä tulevaisuuteen etenemistä."
- Tuula-Liina Varis: Esiäiti kellarissani ja muita juttuja. WSOY 1993.

Allekirjoittanut on asunut Tampereen seudulla yli puolitoista vuotta, mutta Pispalanharjulle tuli jalkauduttua kunnolla vasta eilen. Mielessä kangasteli idyllinen kuva ainutlaatuisesta puutalomiljööstä, Lauri Viidan kuvaamasta "Luojan palikkaleikistä", jossa ruutuikkunaiset mökit kohoavat värikkäinä vanhojen omenapuiden ja vinksottavien ulkorakennusten välistä. Puurakentamiseen erikoistunut siskoni oli kyllä manaillut tavalliseksi käynyttä käytäntöä, jossa maisematontilta puretaan surutta vanha talo ja rakennetaan tilalle uusi. Maa on nykypäivän Pispalassa arvossaan! Yleistä on myös vanhan puutalon korjaaminen hengiltä niin, että alkuperäistä ovat ehkä kivijalka ja hirsirunko uudenkarhean vuorauksen alla.

Yllätyimme silti.

Uusia taloja tuntui olevan jo enemmän kuin vanhoja. Yleisvaikutelma oli sekava, umpimielinen, lähes ahdistava. Korskeat rakennukset kohosivat korkeina betonisokkeleidensa päällä täyttäen tontit ääriään myöten, mikä teki kapeista kujista ahtaita ja valottomia. Edes puurakentamisen suosiminen ei asiaa juuri auta.

Paikoin löytyi vielä kadunpätkiä ja nurkkauksia, joissa vanha rakennuskanta oli pitänyt pintansa ja korjaukset oli selvästi tehty enemmän aikaa kuin rahaa käyttäen. Niiden liepeillä oli heti helpompi hengittää.

Mutta kyllähän sen humanistikin ymmärtää. Ei liene mitään järkeä käyttää vähäistä vapaa-aikaansa ikkunanpuitteiden loputtomaan raaputtamiseen, pehmenneiden hirsikertojen työlääseen uusimiseen, maalinkeittelyyn, pellavariveen repimiseen tai muuhun näpertelyyn. Puhumattakaan kuukausia, kenties vuosia kestävästä remontin keskellä kituuttamisesta, jos on varaa laittaa asumisasiat kerralla mieleiselleen tolalle ja istua sitten lasiterassille järvimaisemasta nauttimaan. Ja varaahan on, kun Pispalaan on kerran päästy.

Niinhän se on.

Järjellä ajatellen.

"On vaikea keksiä toisen kansan säilyttämishaluun ja toisen hävittämisvimmaan muuta selitystä kuin erilainen historian taju. Tai siis se, että toisella sitä on, toisella ei."
- Varis 1993

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuka on Varis, jota lainaat? Samaa mieltä olen toki. Eikä Pispalaankaan ole mitään lisättävää. Paitsi ajoittainen ikävä.

Kati Parppei kirjoitti...

Tuossa ylemmässä lainauksessa näkyy koko nimi: Tuula-Liina Varis. Hän on Joensuussa asuva kirjailija-toimittaja, yksi lempikirjoittajistani. Alempi lainaus on samasta tekstistä.

Anonyymi kirjoitti...

Näin arvelinkin, sokea silmä ei vain nimeä ylhäältä oivaltanut etsiä.

Suosikkikirjoittajiani myös - ja muutenkin tuttu täti.

Kati Parppei kirjoitti...

Olinkin varma, että tiedät kirjoittajan ;).

Matti kirjoitti...

Innoitit minutkin kirjoittamaan vähän Pispalasta. Toivottavasti meemi leviää.

http://marinaamaakuopasta.blogspot.com/
2006/05/puukaupunki.html

Kati Parppei kirjoitti...

Juu, mielenkiintoinen kysymys kaiken kaikkiaan. Pidin kirjoituksestasi, hyviä näkökohtia.