Aamulenkillä tuuli lennätti jotakin kohtalaisen kokoista suoraan vasempaan silmääni. Pieniä hyönteisiähän saa kesäaikaan alvariinsa nyppiä silmänurkistaan, joten pysähdyin silmä vettä valuen räpyttelemään ja kaivamaan kiusaa pois.
Se olikin villisti kiemurteleva toukka, niitä rihman varassa puista roikkuvia, pikkuisia otuksia.
Mitähän seuraavaksi? Kastemato?
1 kommentti:
Tee, long taim nou sii :)!
Juu, koipea suostuttelen taas pikku hiljaa palaamaan arkeen ja ajan sisään uusia juoksutöppösiä, joiden pitäisi vääntää kiero kinttuni parempaan asentoon...
Suojalaseillakin olisi tosiaan käyttöä! Vauhdikas pyöräily alkukesän kirvaparven läpi on niin ikään elähdyttävä kokemus :P.
Bugti, heh.
Lähetä kommentti