Kun lenkkeily ja muut liikunnalliset aktiviteetit ovat toistaiseksi
jäissä ja ulos on kuitenkin kevätpäivänä päästävä, tulkitsin rasituskieltoa väljästi ja menin kääntämään puolta aariani vuokrattua multamaata ja tonkimaan juolavehnän juuria, jotka eivät tuntuneet yhtään vähentyneen viime keväästä.
En sitä kyllä odottanutkaan.
Sen sijaan odotin, ettei noin harmiton puuhailu kävisi kipeytyneeseen polveen. Vaan eipä ollut luulo tiedon väärti tälläkään kertaa.
4 kommenttia:
Jaan tuskasi, kun sama kielto on päällä mullakin, ulos teki mieli, ja kuinkas sitten kävikään. Pitänee jatkossa tyytyä istumaan villavällyt päällä parvekkeella. :-/
Niinpä. Malttamattomasta päästä kärsii jos ei koko ruumis, niin ainakin lepoa kaipaava ruumiinosa.
Mutta kukapa keväällä mielensä malttaisi?
Vuokrapalsta? Melkein hurahdin minäkin sellaiseen tänä vuonna. Ajatus sadoista kiloista maanparannusmultaa kuitenkin sai pyörtämään. Tavallaan silti edelleen tekisi mieli.
- Laura
Niinpä... yksivuotisen vuokrapalstan pitäminen on täynnä kompromisseja: ei ole kompostia, ei mahdollisuutta kunnolliseen lannoitukseen ja maanparannukseen kateviljelystä puhumattakaan. Mutta kyllä sieltä salaatit, porkkanat, sipulit ja pavut silti saa. Puhumattakaan raittiista ilmasta, hyötyliikunnasta ja auringosta.
Lähetä kommentti