Helteisen elokuun aamut ovat ihmeen tuoreita ja raikkaita, vaikka kahdeksan jälkeen viileys jo vaihtuu uuvuttavaksi paahteeksi. Yö nostaa ruohikkoon ja kasvien lehdille kastetta, mutta se haihtuu heti auringon noustessa tarpeeksi ylös. Loppukesän aamuhetket tuntuvat olevan täynnä siipiä, säksätystä ja rasahtelua. Kesän horjuvat lapset opettelevat linnuntavoille tietämättä vielä, mitä on syytä pelätä ja mitä ei. Pitääkö ihmistä väistää, entä koiraa, autoa? Hidasoppisimmilta ja huono-onnisimmilta jää syksy näkemättä.
Laiskistuneet kaupunkirusakot eivät kyllä pelkää mitään. Tämäkin hyvinsyönyt kaveri seurasi sivusilmällä tekemisiäni, muttei vaivautunut keskeyttämään aamiaistaan rantapuiston apilikossa.
Mitäpä sitä suotta.
(Ylemmässä kuvassa muuten havainnollistuu hyvin jäniseläinten laaja näkökenttä; pään sivuilla sijaitsevat silmät näkevät edustavan otoksen myös siitä, mitä takana tapahtuu.)
3 kommenttia:
Hienot kuvat sait näpsäistyä! On nuo rusakot sitten komeita, jopa joillekin ihmiselle vähän pelottavan tuntuisiakin äkkikohdatessa..
Ihan eli kaliiberia kuin nämä lemmikkikanit, joskin tavoiltaan niin samanlaisia.
Kesäinen elokuu täälläkin ja helteet näyttävät jatkuvan. Mukavaa loppukesää sinne!
Voi mitä kuvia! Ylin erityisesti sulatti paatuneen sydämeni. (Oikeasti en usko sen olleen koskaan kovinkaan paatunut, mutta leikin kovista).
Kiitos, Laura! Jäniksen - tai rusakon - naamaa ei kyllä voi katsoa tulematta hyvälle tuulelle.
Emorumba, onnittelut perhetapahtuman johdosta! Joskus käy noinkin ;). Toivottavasti kanilapsille löytyy hyvät kodit. Ehtoisaa elokuuta myös vuonojen kupeeseen!
Lähetä kommentti