Ehtiihän sitä

"With an anxiety that almost amounted to agony, I collected the instruments of life around me, that I might infuse a spark of being into the lifeless thing that lay at my feet. It was already one in the morning; the rain pattered dismally against the panes, and my candle was nearly burnt out, when, by the glimmer of the half-extinguished light, I saw the dull yellow eye of the creature open; it breathed hard, and a convulsive motion agitated it's limbs."

- Mary Shelley: Frankenstein

Palasin eilen mökiltä kotiin jotakuinkin tyytyväisenä, vaikkei sää lämmennytkään ennen kuin aamulla autoa pakatessani, kun säätiedotuksen lupaama uusi helleaalto alkoi tehdä tuloaan Itä-Suomeen. Viikon mittaan tuli yhtä kaikki pestyä mattoja, saunottua, kerättyä kylmälaukullinen mustikoita ja metsävadelmia, tavattua ystäviä (mikä oli jälleen kerran erityisen virkistävää, kiitos asianosaisille) ja tehtyä maaseudun rauhassa palkkatöitäkin asiallinen määrä.

Palasin siis kotiin, asetuin taloksi ja käynnistin tietokoneen päästäkseni lukemaan kasautuneet sähköpostit. Kone käynnistyi, mutta nihkeästi. Käynnistin uudestaan. Tai yritin. Ja yritin uudestaan.

- Jos tuot sen tänne, niin voin katsoa sitä, lupasi hätäpuhelun vastaanottanut lankoni tapansa mukaan (en osaa edes laskea, montako kertaa olen kuullut tuon avuttomien humanistien suojelusnörtin sanovan nuo sanat, joilla on jo itsessään ihmeen tyynnyttävä vaikutus).

Niin jäi tajuton potilas yöksi tarkkailuun Hervannan terveysasemalle. Minä palasin kynsiäni purren kotiin ja päätin pyhästi, että vaikka siirtoelimistä koottu, muistiongelmista kärsivä Frankensteinin hirviöni heräjäisikin vielä henkiin, päästän sen sairauseläkkeelle. Toisin sanoen siirrän koko Pagistaanin hallinnon viestintä-, työ- ja kulttuuriministeriöineen uudenkarhealle kannettavalle koneelleni, joka on tähän asti ollut suorastaan nolottavassa vajaakäytössä.

Minulla ei ole ollut mitään syytä olla tekemättä sitä jo aiemmin. Mutta tiedättehän. Aina tulee huominen, tai ensi viikko. Ehtiihän sitä. Kunnes jonakin kauniina päivänä vanhan koneen kovalevy hajoaa tai tapahtuu jokin muu kamaluus.

Silloin itketään ja parutaan katumusta surkeaan ääneen.