Siinä se on! Jarrutan ja ajan soratien sivuun. Kävelen talon pihaan, koputan avoimen oven karmiin ja kurkistelen varovasti sisään. Keski-ikäinen nainen puhdistaa marjoja tuvan pöydän ääressä. Tervehdin, esittäydyn ja selitän asiani. Tarvitsen lehtijuttuun kuvan pumppukaivosta, ja pihalla näyttäisi olevan juuri sopiva. Emäntää naurattaa.
- Tokihan siitä kuvan voi ottaa.
- Saisikohan kuvaan myös kaivon omistajan? Voisitte vaikka pumpata vettä.
- Voi kamala, tukkakin kampaamatta! Filmitähdeksi tässä vielä, nainen kursailee, mutta lähtee mukaani pihalle.
Otan kuvat ja jään hetkeksi juttelemaan. Nainen kertoo rintamamiestalon olevan hänen isänsä rakentama. Pihassa on kaivon lisäksi vanhoja omenapuita. Syysleimut ja asterit kukkivat.
- Onhan tämä yksin asuvalle työläs pitää. Saa nähdä, miten kauan jaksan.
Lähtiessäni kiittelen ja pyydän anteeksi yllättävää ilmaantumistani.
- Ei kestä, tämähän oli vain hauskaa. Vähän piristystä arkeen!
Sitä nämä satunnaiset, absurdihkot ja sopuisat tuntemattomien kohtaamiset ovat itse kullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti