keskiviikkona, elokuuta 16, 2006

Toiveittesi mukaan

Kuolemasta puheen ollen. Myöhäissyksyn illoille voisi kyllä kuvitella hilpeämpääkin tekemistä kuin osallistumisen kuolinpaidan ompelukurssille.

"Kurssilla on tarkoitus valmistaa kuolinpaita ja mahdollisesti arkussa käytettävät liinavaatteet. Peruspaidan (valkoista puuvillaa) yksityiskohdat voit ommella toiveittesi mukaan. Materiaalin voit hankkia itse tai ostaa opettajalta. Ma 16.10. johdatellaan aiheeseen, suunnitellaan työt ja tarvittavat materiaalit. Ota mukaasi muistiinpanovälineet ja ompelun perustarvikkeet."
- Tampereen työväenopiston kurssitarjontaa syksylle 2006

Tavataanko paita ommella itselle vai läheiselle? Jos se tehdään läheiselle, kerrotaanko tälle asiasta etukäteen? Ei kai paitaa voi joulupakettiinkaan kääriä?

Paitsi huvista eivät jää nekään, joiden näpeissä ei neula pysy. Sopivaan tunnelmaan päässee myös arkkukurssilla.

"Kurssin aikana valmistetaan hauta-arkku, joka voi toimia esim. myös hyllykkönä tai kaapistona. Puutavaran voi ostaa ensimmäisellä kerralla."
- Ote Yli-Iin kansanopiston kurssitarjonnasta lukuvuonna 2000-2001

Liekö kyseessä postmoderni yritys käydä urheasti kuolevaisuuttaan päin sen karttelun sijaan? Tuntuuko elämä jollain tapaa täyteläisemmältä, jos olohuoneen kukkapöydän virkaa toimittaa oma ruumisarkku, tai jos vaatekaapista löytyy kirjavien kesämekkojen lisäksi kuolinpaita?

Kaikkea ei onneksi tarvitse ymmärtää.

Death and the notables. From Der Doten Dantz, printed by Heinrich Knoblochzer, Heidelberg, 1490. Medieval Macabre.

11 kommenttia:

Herkku kirjoitti...

Luin juuri tuolla sängyssä mainoksia ja ihan sama kuolinpaitakurssi osui silmään. Vetihän tuo hieman hiljaiseksi. Mietin minäkin, että kenelle se tehdään. Otanko mitat itseltäni vai joltain iäkkäämmältä sukulaiselta?

Saatan siltikin mennä tänä syksynä vaikkapa espanjan kurssille. :0

Kafkakoski kirjoitti...

Huh!
*kalmankalpeana*

(Ja Herkulle 10 pointsia tuosta hienosta kielivalinnasta. Taatusti piristävämpää kuin kuolinpaidan ompelukurssi!)

tinka kirjoitti...

Vakava asiahan tämä kai oli ja on, mutta nyt kyllä pärskähti.. "Tavataanko paita ommella itselle vai läheiselle? Jos se tehdään läheiselle, kerrotaanko tälle asiasta etukäteen? Ei kai paitaa voi joulupakettiinkaan kääriä?"

Jäi lehden luku huonolle tolalle vielä, koska ainoa, mitä siitä ehdin ihmetellä, oli "rauhalliset tietokonekurssit". Hyvähän se on, ettei turhaa hötkyillä :)

Obeesia kirjoitti...

Minunkin oli pakko tarkistaa outo kurssi opiston ohjelmasta.

Saadaan nähdä, tekeekö AL juttua tästä. On se senverran poikkeavaa ja taatusti herättää hämmennystä muissakin.

Kuolinpaidat on tavattu jättää hautaustoimiston huoleksi.

Ei sitä tiedä, vaikka tällainen kurssi olisi kuinkakin terapeuttinen ihmiselle, jonka läheisen tiedetään olevan lähdössä tuonpuoleiseen.

pagisija kirjoitti...

"Ei sitä tiedä, vaikka tällainen kurssi olisi kuinkakin terapeuttinen ihmiselle, jonka läheisen tiedetään olevan lähdössä tuonpuoleiseen."

Niin... omin käsinhän läheiset ennen saateltiin viimeiselle matkalleen, nykyisin kaikki on ulkoistettu. Jostain syystä paidan tekeminen lähdössä olevalle läheiselle tuntuu vähemmän morbidilta - jopa kauniilta - kuin sen ompelu itselle vastaisen varalle.

Tinka, minusta kuolemaan liittyville asioille voi joskus sopivasti pärskähdelläkin ;).

Herkku ja Kafkakoski, minäkin mielisin aloittaa uudestaan espanjan opinnot, jotka jäivät viime syksynä työvuorojen takia kesken... Mutta kun en tiedä, kauanko paikkakunnalla vielä olen, niin ei viitsisi aloittaa koko lukuvuoden kestävää urakkaa :/. Kuolinpaidat jätän minäkin joka tapauksessa väliin!

Päivi kirjoitti...

Kyllähän minua(kin) kuolema kiehtoo, mutta rajansa kaikella.

Niin... vaikka toisaalta... tulee kyllä mieleen parikin henkilöä, joille voisin semmoisen tekeleen värkätä - ja antaa ensi tilassa 'lahjaksi' (miksi odottaa jouluun?).

Kaura kirjoitti...

Tulee mieleen Doris Dörrien Keiner liebt mich, jossa on oikein kuolemakurssi intomielisille opiskelijoille. Päähenkilö muistaakseni rakentaa itselleen arkun, jossa aika ajoin köllöttelee... Loistoleffa, jossa myös nauretaan vakaville asioille :-)

pagisija kirjoitti...

Päivi, sinä ilkeä sielu ;D.

Kaura: tuohan kuulostaa hyvältä, pitää etsiä leffa käsiinsä!

1800-luvulla muuan Valamon luostarin munkki nukkui yönsä ruumisarkussa. Kylmällä ilmalla kansi oli kiinni, lämpimällä auki. Siitäpä häntä ylen hurskaaksi ylistettiin.

Päivi kirjoitti...

"nukkui yönsä ruumisarkussa" -- Niin, eikös ne vampyyrit yleensä siten tee.

Eräs nimeltä mainitsematon herraseuralainen pohdiskeli vapaaopiston kurssille ilmoittautumista. Esittelin hänelle näitä vaihtoehtoja (vaikka niitä ei täältä kai löydykään), mutta minulle jäi tunne, että nikkarointikiinnostuksesta huolimatta esitykseni ei saanut kannatusta... outoa...

pagisija kirjoitti...

Päivi, ehkä sinun pitäisi näyttää hyvää esimerkkiä ensin?

Aimo kirjoitti...

Jos ylenhurskauteen riittäisi arkussa nukkuminen, niin mikäpä ettei... :-P