Parannus

Lankomies oli kuin olikin saanut kaivettua pöytäkoneeni kovalevyltä esiin kaiken elämälle välttämättömän. Ylistystä ja riemulauluja harpuin, huiluin, psalttarein! Tosin tiedostojeni sekamelska saattoi allekirjoittaneen syvään häpeään. Vanha koneeni oli kuin verkkoseinistään pullisteleva kellarikomero, jonne on kiireessä sullottu tavaraa sen kummemmin järjestelemättä. On noloa, kun joku muu joutuu tonkimaan kaaosta.

Mutta puhtaalta pöydältä on syntisen porsaankin hyvä tehdä parannus. Koko eilisillan siirsin vanhan koneen sisältöä kannettavalleni järjestäen ja siivoten kaiken samalla uuteen uskoon. Olo oli kuin uutta kotia sisustaessa. Ihmettelin, miksi olen lykännyt toimitusta jo puoli vuotta. Uusi koneeni on vanhaa nopeampi ja paremmalla muistilla varustettu, ja se vie työpöydällä puolet vähemmän kallisarvoista tilaa. Ja mikä parasta, sitä voi kuljettaa mukana tarvitsematta siirrellä tietoa jatkuvasti koneelta toiselle. Ylellistä!

Sitä on vain niin paljon helpompaa pitäytyä vanhassa, tutussa ja turvallisessa kuin nähdä muutoksen vaiva ja kohdata siihen mahdollisesti liittyvät riskit. Sehän tiedetään.

Heinäkuun lopussa mökillä kukki muun muassa rusopäivänlilja (Hemerocallis fulva), vanha ja kestävä maatiaiskasvi.