Pistäydyin lounaalla siskon työpaikalla. Näille tapaamisille on vakiintunut nimi ihmislounas, mikä kuvastaa sitä, että etätyöläinen nauttii useimmiten appeensa ylhäisessä yksinäisyydessään (tai assistentin kanssa, mutta assari syö lattialta kupista, koska Pagistaanissa demokratia on tuntematon käsite).
Joskus, kuten tänään, pöytään osuu myös lounasseuran työkavereita. On mukavaa päästä tarinoimaan niitä näitä kesken työpäivän vaikka vieraampienkin kanssa. Ainakin se on vaihtelua keskiaikaisten munkkien seuralle, joka - kieltämättä - käy ajoittain hieman yksitotiseksi.
Tehdessäni lähtöä takaisin kammiooni kiitinkin siskoa työyhteisön lainasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti