Vanhoissa, käsinommelluissa huoneentauluissa on jotakin liikuttavaa. En tosin ole varma, haluaisinko sellaista omalle seinälleni. Jokapäiväinen altistuminen jollekin kirkasotsaiselle elämänviisaudelle voisi marraskuisena aamuna ylittää ärsytyskynnyksen, jolloin teräaseiden olisi parempi olla poissa ulottuvilta.Kuvan työ oli lauantaina näytteillä Äijälä-talossa eli Kangasalan karjalaisessa kulttuurikeskuksessa. Karjalaisaktiivinen siskoni järjesti erääseen siellä pidettyyn tapahtumaan feresi-pukunäytöksen, johon värvättiin myös allekirjoittanut kaappiin hautautunutta kolttuaan tuulettamaan. Helteessä tuli hiki, mutta käsintehdyt piirakat olivat herkkua. Niitä kun täälläpäin harvemmin saa muuten kuin leipomalla itse, mihin taas ei tule ryhdyttyä kuin kerran, pari vuodessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti