Kuukausi aikaa

En voi olla tuumimatta (jossain määrin vahingoniloisesti, myönnetään, suuri kun ei aina ole kauneinta saati elämälle ystävällisintä), että EU on tehokkuudessaan tökännyt sorkkansa harvinaisen syvään lantakouruun. Uutisen mukaan Romanialle on annettu kuukausi aikaa parantaa maataloustukien valvontaansa niiden menettämisen uhalla. Käytännössä se "edellyttää Romanialta toimivaa tietokonepohjaista tietokantaa, josta ilmenisivät aukottomasti viljelijöiden ja karjankasvattajien tilakoot ja kotieläinten määrä."

Toimivaa. Aukottomasti.

Reissasin Romaniassa vuosituhannen vaihteessa, ja ellei seitsemässä vuodessa ole tapahtunut ihmeitä, niin onnea vain. Ainakin vuoristoalueilla elettiin pitkälti omavaraistaloudessa - pari lehmää, jokunen vuohi ja siipikarjaa - ja traktori oli pelloilla perin harvinainen näky. Maatiloja on kuitenkin enemmän kuin missään muussa EU-maassa.

Uteliaisuuttani kävin kurkistamassa, mitä Romaniasta sanotaan Euroopan komission maataloussivuilla. Kovin pieniä tilat näyttävät tosiaan olevan:

"Vuonna 1989 lähes 90 prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta (KMM) oli valtion omistamien tilojen ja osuuskuntien hallussa. Yksityisten viljelijöiden käytössä oli alle 12 prosenttia KMM:sta pieninä palstoina. Maatalousmaan yksityistäminen ja uudelleenjako on koskettanut viittä miljoonaa ihmistä, pirstouttanut maanomistusoikeudet ja laskenut keskimääräisen tilakoon alle kahteen hehtaariin peltoalaa ja kaiken kaikkiaan kolmeen hehtaariin. Tuotantotoiminnan rakenne on kuitenkin yhtenäisempi kuin omistussuhteet. Itsenäisten viljelijöiden (58 prosenttia KMM:sta) lisäksi toimii aiemmin valtion omistamia tiloja, joita ei ole yksityistetty (12 prosenttia KMM:sta), yksityisten viljelijöiden muodostama yhteenliittymä, jolla on tunnustettu oikeudellinen asema (12 prosenttia KMM:sta, keskipeltoala 451 ha), sekä vailla oikeudellista asemaa olevia perheyhtymiä, jotka viljelevät perheenjäsenten omistamaa maata (8 prosenttia KMM:sta, keskipeltoala 103 ha). Yksityisen sektorin osuus maataloustuotannosta on nykyisin noin 85 prosenttia."

Olen jo aikaisemmin miettinyt maallikonpäässäni, mitä EU:hun liittymisestä seuraa Itä-Euroopan maatalousvaltaisissa maissa. Aletaanko sielläkin ajaa suurten tuotantoyksiköiden politiikkaa; yhä harvempi tuottakoon yhä enemmän? Kuka joutuu lopulta muutosten maksajaksi?

No, ainakin keskittämiskäytäntö olisi tuoreessa muistissa.