"Tiibetin ylängön pohjoislaidalla kohoaa lähes seitsemän kilometrin korkuinen vuori, jonka länsihuipulle ei ole koskaan kiivetty. Maasto on lähes viiden kilometrin korkeudessa niin hankalaa, että yksikään retkikunta ei ole edes päässyt vuoren juurelle lukuisista yrityksistä huolimatta.
Suomalainen 12 hengen retkikunta päätti kuitenkin voittaa tiettömän ylängön, vuoriharjanneitten, juoksuhiekkatasankojen ja vuoristotaudin asettamat esteet, päästä vuoren juurelle ja kiivetä sen huipulle. Dokumentti Ulugh Muztagh, matka tuntemattomaan, kertoo tuon seitsemän viikkoa kestäneen retken uskomattoman tarinan."
Toinen dokumentti kertoo via ferrata-reiteistä, joita olisi hienoa päästä joskus kokeilemaan.
"Pitkin Italian Dolomiittien pystysuoria vuorenseinämiä kulkee polkujen verkosto. Ne eivät ole tavallisia polkuja, vaan Via Ferratoja, rautareittejä, joilla kuljetaan pitkin teräsvaijerilla varmistettuja kielekkeitä ja pystysuoria terästikkaita.
Rautareitit eivät ole tarkoitettu huimauksesta kärsiville, vaan niille, jotka nauttivat tyhjän päällä roikkumisesta ja vuorimaisemista, jotka ovat tavallisilta patikoitsijoilta kätkettyjä. Dokumentti Via Ferrata Dolomiti di Brenta on kuvaus neljän vaeltajan viikon kestävästä matkasta Brentan vuoriryhmän ytimeen."
Viimekesäinen näkymä Allalinhornin huipulta (4027 m), jonne kipusimme Hohlaubgrat-reittiä pitkin. Sitä suuremmat vuoret allekirjoittanut jättääkin suosiolla muille.
5 kommenttia:
HUPSISTA! En ole kovin pitkään seurannut blogiasi, joten vuoret tulivat yllätyksenä. Ilmeisesti rakastat myös tähtiä?
Tähtiä? Mistäpä niin päättelet?
Oikeassa tosin olet - tähdet kiinnostavat kovasti ja yritän aika ajoin painaa tähtikuvioita hataraan muistiini (vaihtelevalla menestyksellä), mutta muuten avaruusharrastus on enemmän taloutemme toisen osapuolen heiniä.
Hienot ohjelmat olisivat menneet minulta ohi, kun yle-extralla harvoin käyn. Kiitos vinkistä!
Ellinoora, mukavaa, jos vinkkauksesta koitui iloa.
Tulevat muuten uusintoina 18.11. klo 19:00 alkaen.
Lähetä kommentti