Istuin pöydän ääressä lukemassa lehteä koirien norkoillessa vieressä aamuapettaan. Yht'äkkiä kuulin omituisen, hiissaavan äänen. Ja kas, nilkkaani kopsahti jokin.
Ruokakuppi. Noin metrin päästä. Kahdella käpälällä määrätietoisesti työnnettynä.
Eikä ikää nuorella herralla ole vielä puolta vuottakaan. Vuoden ikäisenä se osaa varmaan itse käydä jääkaapilla.
3 kommenttia:
Tänäänkin aamun ilo. Kiitos
Koiralapset ovat yhtä malttamattomia kuin ihmisenkin. Ja oppivaisia! Mihin ehtiikään jääkaapin jälkeen.
Anonymous, kiitos on välitetty eteenpäin Pagistaanin nelijalkaisille ilontuojille!
Ellinoora, sanopa muuta. Kaikki elämäni koirat ovat olleet hoksaavaisia, mutta tämä viimeisin ehkä nohevin hyödyntämään luovasti oppimaansa.
Lähetä kommentti