keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007

Vielä hengissä

Kesän hiljaiseloa viettäneet pihaoravat ovat hurjassa syksyvimmassa. Tammessa ja nurmikolla käy vilinä, kun ohuthäntäiset poikaset piilottavat terhoja talven varalle. Rappurallin kenkäharjastakin niitä löytyi. Kun oravan yllättää kesken puuhien, se kipaisee oksalle ja sättii häiritsijää häntä vispaten. Puisi varmasti nyrkkiäkin, jos sellainen oravuuteen kuuluisi.

Tiaiset käyvät puolestaan ronkkimassa ikkunankarmeja hyönteisten toivossa. Ikkunan takaa kuuluu ensin rapsetta, sitten toimelias tititi ja lopuksi siipien prrrrt. Syysääniä.

- - -

Kuljin pari päivää sitten koirien kanssa kahden rollaattorilla liikkuvan papan ohi. He eivät mitä ilmeisimmin olleet tavanneet toisiaan vähään aikaan.
- Kah, missäs olet ollut?
- No tuolla Tuusulanjärven rannalla kesänvietossa.
- Onpa hienoa, että olet vielä hengissä!

Toteamus oli vilpittömän ilahtunut. Itsestäänselvyydet käyvät vähiin, kun ikää karttuu tarpeeksi.

Eilen junassa taas kuuntelin kärsivällistä äitiä, joka selitti kyselyikäiselle lapselleen, miksi omenapiirakka ei ole sinistä.

Niin. Miksi ei? Oletteko miettineet?

4 kommenttia:

lupiini kirjoitti...

Omenapiirakan väriä en oo miettinyt, mutta kylläkin sitä, miksi Hakaniemen hallin valmispipareissa on sininen kuorrute mutta mistään ei saa sinistä elintarvikeväriä omaehtoiseen sinisten pipareiden askarteluun? Miksei? Sikaa!

Jos omenapiirakan tekisi esim perunapohjaiseksi sinisistä perunoista (blue kongo), se VOISI olla sinistä, ainakin osin. Luultavasti siitä tulis käytännössä harmaata, joten ehkä vastaus on, että omenapiirakka ei ole sinistä koska se ei VOI olla sinistä, paitsi poikkeustapauksissa, joita ei lasketa.

Kati Parppei kirjoitti...

Lupiini, ainakin takavuosina myytiin sellaista myrkyllisen sinistä elintarvikeväriä, vähän turkoosiin vivahtavaa. Vanhempieni kaapissa sitä taitaa vielä olla - mutten kyllä yhtään muista, mistä sitä tuli hankittua.

Noin se äitikin taisi selittää: omenapiirakka tehdään omenoista ja muista aineksista, jotka eivät ole sinisiä, ja jos sinistä piirakkaa halutaan, se pitää erikseen värjätä jollakin. Keskustelua oli kyllä hauska kuunnella.

Yläasteella teimme muuten kaverin kanssa luokan myyjäisiin tiikerikakkuja ja ajattelimme, että kaakaoraita on tylsä - paremmalta näyttäisivät pinkit, vihreät ja siniset raidat. Kakkujen menekki taisi kyllä jäädä aika vähäiseksi.

Mimosa kirjoitti...

Iän mukana itsestäänselvyydet vähenevät, sen sijaan pienet ihmisen alut kyseenalaistavat itsestäänselvyyksiä. Rakas hoitopoikani kysyi kolmevuotiaana minulta sorisevalla ärrällään että 'Miks ihmiset rrrrrakastaa toisiaan?' Tästä on nyt parikymmentä vuotta aikaa enkä pysty vieläkään vastaamaan siihen yksiselitteisesti :)

Kati Parppei kirjoitti...

Ohoh, pistipä poika pahan! Tuota mietiskellessä voi hyvinkin vierähtää elinikä... niistä muista suurista kysymyksistä puhumattakaan.