Yksi elämän suurista arvoituksista on, miten erottaa toisistaan laiskotus ja väsymys. Molemmissa kun on kovin samanlaiset oireet: sitkeää haukottelua, ajatusten harhailua, silmien raskautta ja yleistä uneliaisuutta. Mistä tietää, koska tarvitsee potkua takalistoonsa, koska taas villapeiton alla hyvällä omallatunnolla otettuja nokosia?
Syksy lähestyy. Keväisin ja kesäisin olen suorastaan maanisen energinen, mutta päivän lyhentyessä alkaa laskunmaksu.
5 kommenttia:
Vuih tuota naarasleijonaa.
Minä olen väsynyt tästä alituisesta matalapaineesta. Saisi jo jyristä ja lujaa. Eikö kissa anna sellaisesta mitään ennusmerkkejä?
Heh, tuo komistus osui kameran etsimeen alkukesästä vanhassa Valamossa. Se paistatteli aamuauringossa kuin omistaisi koko saaren.
Tampereella ukkosti eilen, mutta yhtä unelias olo on tänäänkin. Jospa se tästä, kunhan ilmat viilenevät...
SILMÄPUSSEISTA sen tietää ;)
'Laskunmaksusta' puheenollen, annoit aiheen pohtia mielen vuodenaikoja jossakin seuraavassa blogissa!
Veloena, kiitos neuvosta! Allekirjoittaneella silmäpussit tosin juoruavat lähinnä suolaisen ruoan syömisestä ennen nukkumaanmenoa (huh, muistanpa peljästyttävän aamun jos toisenkin ;P).
Ellinoora, minä ainakin olen pienen ikäni elänyt sitkeästi vuodenaikojen rytmissä. Etenkin opiskeluaikoina stressasin aluksi kovasti, kun opintoviikkojen tipahtelu hidastui vääjäämättä vuoden loppua kohti. Sitten rauhoituin, kun tajusin ottavani järjestelmällisesti vajeen kiinni keväällä.
Horrostetaan sitten.
Lähetä kommentti