Pohditaanpa taas elämän pieniä kysymyksiä. Niitä suuria ei nyt jaksa, ei tällä helteellä.
Muutettuani Hämeeseen silmiini pisti, että monen liikkeen ovessa aukioloajan kohdalla oli sana pyhisin. Ei se kai kieliopillisesti väärin ole, joskin minun kielikorvani ehdottaisi mieluummin pyhinä - jota olen useimmiten nähnytkin käytettävän - tai korkeintaan pyhäisin. Jälkimmäinen kuulostaa tosin pyhäinen-sanan superlatiivilta ja sellaisena hieman oudolta.
Lieneekö kyse murrealueiden eroista, vai miksi juuri Tampereella kaupat ovat kiinni - tai auki - pyhisin? Onko se pipan ja reutorantin (eli rörön) kaltainen paikallinen erikoisuus? Vai kaipaako kielikorvani virittämistä?
4 kommenttia:
Mieki muuten aattelen ja sanon tuon "pyhisin", vaikka olen pohjosesta.
Sisäinen äidinkielenopettajani tosin sanoisi "pyhinä", mutta.. mie kuljenki _auvo_jaloin; en esim. avo- tai paljasjaloin :)
Mielenkiintoista. Jäämme edelleen pohtimaan asiaa!
Auvojaloin kuulostaa juuri siltä, miltä paljain jaloin pehmeällä nurmikolla kulkeminen tuntuu (kunnes astuu valkoapilassa ahkeroivan kimalaisen päälle, mutta se onkin toinen juttu).
Minusta tamperelaisena "pyhisin" on ihan hyvä muoto. Toinen versio olisi "pyhäisin".
Hmm. Mitä enemmän sanaa maistelen, sen loogisemmalta se tuntuu. Ilmeisesti se on suora johdannainen sanamuodosta "sunnuntaisin", kun taas minä ajattelen "pääsiäispyhinä", "joulunpyhinä" ja niin edelleen.
Kieli on sitten kiva. Käänneltävää ja väänneltävää riittää.
Lähetä kommentti