Joskus tuntuu, että maailma on rastaanpesä, jossa madon saa se, jolla on suurin suu, pisin kaula ja kovin ääni.
Allekirjoittaneella on meneillään projekti, jonka nimi on ongelmakoipiin uudet vaelluskengät. Se tarkoittaa pitkäpiimäisiä, perusteellisia sovituskierroksia tukipohjallisten kanssa. Enimmäkseen voin puuhailla kenkähyllyn luona omin nokkineni, mutta joskus pitää huutaa apua. Kuten eilen.
Retkeilykaupan nuori myyjätyttö oli juuri selittämässä minulle kysymääni asiaa, kun paikalle töytäsi keski-ikäinen mies vaatien tyttöä esittelemään hänelle kahluusaappaita. Hänellä oli kysyttävää, mikä oli ilman muuta tärkeämpää kuin tosiasia, että palveltavana oli parhaillaan toinen asiakas.
Myyjän lause jäi kesken hänen kiirehtiessään kiltisti miehen matkaan. Katsoin hetken yllättyneenä perään ja jatkoin sitten kenkien sovittelua, kunnes tyttö palasi.
Jatkoimme siitä, mihin jäimme, kun mies harppoi uudestaan paikalle.
- Hei tyttö, tuus vielä tänne!
Tällä kertaa minä olin se, jolta jäi lause kesken.
Jos olisin rastaanpoika, elinmahdollisuuteni taitaisivat olla aika heikot.
4 kommenttia:
Joko löysit? Jos suositella saa, niin Haglöfs on kokeilemistani merkeistä reilusti johdossa.
Kiitos vinkistä, Haglöfsit ovatkin vielä kartoittamatta!
Tähän mennessä olen löytänyt vain yhdet likimainkaan sopivat: Meindlin Tunturihaukka (miesten malli) johtaa tähän mennessä vertailua ylivoimaisesti. Jos ei ihmeitä tapahdu, niin siinä voisivat olla allekirjoittaneen reissukaverit.
Ongelmana on, että käytännössä kaikki naisten lestillä varustetut kengät ovat räpylälleni liian kapeita. Useimmissa miesten malleissa taas koot loppuvat kesken, jolloin valikoima jää aika suppeaksi. On kai päätetty, että mallin pienemmät koot tehdään naisten, suuremmat miesten lestillä. Se ei vain kaikkien kohdalla toimi ihan noin :/.
Haglöfseissä on ainakin ihanan leveä lesti, jossa kelpaa varpaita heilutella! Ehkä siksi niillä askeltaminen on tuntunut olevan kuin pilvissä tallustelisi.
Taisin itse asiassa blogatakin niistä viime keväänä: http://www.matkalla.org/blog/archives/2006/04/001377.html
Hmm. Lupaavalta kuulostaa! Pitääkin tulla lähiaikoina - tai viimeistään muuton myötä lokakuussa - katsastamaan pääkaupunkiseudun vaelluskenkävalikoimat, Tampereella tilanne kun on hieman heikonlainen.
Lähetä kommentti