Oli mukavaa laittaa kasvimaata kolmen vuoden tauon jälkeen, vaikka ilman kompostia, palanutta hevosenlantaa ja kunnon kateaineitakin. Maan jousto jalan alla, kylvöharavan rahina mullan pinnassa, kämmenpohjassa monenkokoiset ja -muotoiset siemenet. Auringon ja maankäännön pintaan nostama hiki, multaraita otsalla.
Olin kaivannut niitä.
Kylvöseurana pyöri tavallista uteliaampi sinitiainen. Ilmaantui milloin mistäkin, kieppui talikon varressa, kierteli palstaa puolelta toiselle. Lieneekö oppinut, että maata kääntävä ihminen nostaa pintaan monenlaista linnunevästä?
Tiaisethan ovat oppivaista väkeä. Joskus Englannissa tutkittiin talitiaisia, jotka olivat keksineet nokkia vanhanaikaisten maitopullojen tinakorkit auki ja syödä kerman maidon päältä. Innovaatio oli levinnyt nopeasti paikkakunnalta toiselle.
Kateharson levittäminen yksin tuulisella säällä on silkkaa slapstick-komediaa: epäesteettistä loikkimista, hyökkäilyä ja sylipainia ilmaan pyrkivän kankaan kanssa. Samaan aikaan yli lensi pari ilmasotaharjoituksen hävittäjää. Sivusta katsoen touhuni näytti kai suuren, valkoisen lipun heiluttamiselta.
- - -
Mukavaa oli myös palata kesäksi koulun penkille tiedotusopin perusopintojen merkeissä, päästä vasiten pureskelemaan asioita, joita on tosielämässä joutunut pohtimaan kerran jos toisenkin. Viisi tuntia iltaluentoja ei tuntunut missään, kun puhuja oli hyvä ja ryhmä tarpeeksi pieni vilkkaaseen ajatustenvaihtoon.
Olin tainnut kaivata kipeästi sitäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti