maanantaina, toukokuuta 16, 2005

Pohjanmaa hyökkää

Eniron karttapalvelu on kätevä olemassa. Mutta jos siltä kysyy reittiä pisteestä aa pisteeseen bee, kannattaa käyttää myös omaa karttaa aivoistaan puhumattakaan. Olisihan se pitänyt jo muistaa.

Monen mutkan jälkeen saavun päämäärääni puoli tuntia myöhässä. Vanhan hämäläismaatilan pihapiiriä asuttaa puhelias puutarhuripariskunta, joka kasvattaa ja myy perinteisiä maatiaiskasveja pensasruusuista orvokkeihin. Juttutuokio omenapiirakan äärellä venähtää pitkänlaiseksi, mutta sateinen maanantai on puutarhoilla hiljaista aikaa.

No, hiljaisuus on tänään suhteellista. Talon iäkäs lapinkoira tärisee kauhusta monikansallisen ilmapuolustusharjoituksen vuoksi yrittäen ryömiä kameralaukkuuni piiloon. Kuulemma se ei pelkää lainkaan läheisen lentoaseman melua, mutta ruotsalaisia, ranskalaisia ja hollantilaisia hävittäjiä harvemmin lentää kotitalon yllä.

Harjoituksessa torjutaan Pohjanmaan hyökkäystä rauhankumppanuusohjelman hengessä. Silmien eteen nousee järjetön, mutta sitkeä kuva loputtomista riveistä jussipaitaisia häjyjä, jotka marssivat lapikkaissaan ja puukot tanassa kohti Helsinkiä aikeenaan edetä Brysseliin. Kyllä siinä onkin kansainvälinen apu tarpeen, kun lakeuksien padottu viha tulvii yli keväisen Kyrönjoen lailla. Ny me näytetähän niille!

- - -

Sadepäivä haukotuttaa ja hidastaa liikkeitä. On juotava kahvia tai otettava nokoset painavan, romanialaisen villapeiton alla, mikä tarkoittaa nokosten venymistä vähintään parituntisiksi sekä loppupäivän kestävää unipöhnää. Epäilen, että peittoon on kudottu villan lisäksi valeriaanakuituja.

Taidan mennä keittämään kahvia.

5 kommenttia:

Mervi kirjoitti...

Ketä siinä pitäisi eniten auttaa? ;D

kiltti ihminen kirjoitti...

Kyseinen karttapalvelu neuvoo meillekin tulijoita muitta mutkitta oikaisemaan pari mutkaa pyörätietä pitkin. ;) Tapa sekin tietysti kannustaa liikkumaan muullakin kuin autolla.

pagisija kirjoitti...

Oma lehmä taitaisi olla ojassa kaikilla eurooppalaisilla ;). Pohjanmaa, mikä ruutitynnyri meillä siinä onkaan...

Marleena kirjoitti...

Olen käyttänyt Eniroa aika paljon, mutta kuten sanoit "oma pää, paras pää". Eniro kun laskee mukamas aina lyhimmän reitin, joka saattaa "oikaista" kinttupolkua pitkin.

Mutta kätevä se printattu versio joskus on. Olisi vaan tarvinnut ottaa mukaan viikonloppuna, etten olisi eksynyt niin moneen kertaan Suomen Chicagossa.

Mites muuten kirput?

pagisija kirjoitti...

Jep, Eniro on hyvä renki, mutta huono isäntä.

Kiitos kysymästä, Marleena, kirppurintamalla on ollut onneksi hiljaista. Ei olla muutamaan päivään rymytty metsässä, ja edellinen sukupolvi lienee kuollut epäsopivan ravinnon aiheuttamiin vatsanväänteisiin :).