torstaina, helmikuuta 23, 2006

Omaa elämää

Tänään YTHS:llä vuoroa odotellessani selailin vanhoja akkainlehtiä, joita odotushuoneisiin tapaa kertyä sekalainen kokoelma. Jostakin niistä jäi mieleen mielenkiintoinen kommentti. Toimittaja kertoi kahvipöytäkeskustelusta, jossa pohdittiin, kuinka perheelliset naiset (ja toki miehetkin) usein ilmoittavat jossain vaiheessa kaipaavansa omaa elämää. Joskus tämä virinnyt kaipuu johtaa suuriinkin, monia ihmisiä koskettaviin elämänmuutoksiin, joskus ei.

Pöydässä oli pohdittu, miten - ja ennen muuta miksi - vapaaehtoisesti valittu aviopuoliso ja useimmiten tarkoituksella maailmaan saatetut lapset voivat lakata edustamasta ihmisen omaa elämää? Kenen elämää ne sitten ovat? Onko omaa elämää koskaan osannut elääkään, jos siitä tuntee perheen (tai minkä tahansa muun elämänvalintansa, oman elämänvalintansa) myötä jääneensä paitsi? Millaisena se puuttuvaksi koettu "oma elämä" nähdään; millaisia toiveita ja kuvitelmia siihen liitetään?

Hiusten halkomista ja sanojen pyörittelyä, ehkä, mutta ajatuksia herättävä näkökohta yhtä kaikki. Siihen sisältyy paljon enemmän ja syvempiä kysymyksiä kuin ensi vilkaisulta ymmärtääkään.

- - -

Apropos vilkaisu. Samaisessa odotushuoneessa tulin vilkaisseeksi ohimennen peiliin, sellaiseen seinänkokoiseen ja loisteputkien valaisemaan. Mustat farkut, mustanharmaa villapaita, talvenharmaa naama.

Meninpä sitten ja ostin sukat. Ja tuoreen ananaksen aka. ananaan (jota en kuitenkaan ylleni pukene).

5 kommenttia:

Marleena kirjoitti...

Kevätauringon kera alkaa oma mustasävytteinen asukokonaisuus tympiä. Pilkahdus punaista tekee sielulle hyvää, ja mitä enemmän valoa tulee sitä värikkäämmäksi sitä haluaisi...Kauniit ovar sukkasi :)

Iloinen leipuri kirjoitti...

Ihanan punaset ja pirteet sukat!

pagisija kirjoitti...

Heh, kiitos. Värimieltymykset tosiaan voivat mukailla vuodenkiertoa; esimerkiksi parina viime vuonna kesä on herättänyt minussa vimmatun turkoosinhimon. Syksyllä se sitten on laantunut tummiin sävyihin, mustaankin, vaikka luulisi juuri kaamokseen värejä kaivattavan. Ehkä ne tuntuvat jotenkin menevän hukkaan keinovalossa ja hämärässä?

Keväällä herää taas muistamaan värien olemassaolon ja riemastuu.

niunau kirjoitti...

Huippu hienot sukat.
Sellaset kun saisin nii laittaisin ne heti jalkaan. Ja jos ananas löytyisi omasta keittiöstä nii sitäkin söisin mielelläni :)

pagisija kirjoitti...

Niunau: miekin tykkään kovasti. Heti tuntui tulevan viikonlopuksi virtaa lisää sekä sukista että ananaksesta :).