Pagistaanissa ovat nyt vähissä niin sanailtavat sattumukset kuin aprikoittavat ajatuksetkin. Laarin pohjalta löytyy pelkkiä arkisia akanoita, kuten vaikkapa tapaus saunavuoro.
Vuosi sitten kävin läpi jonkinmoisen puhelinfarssin yrittäessäni saada avainta laissez faire-oppien mukaan hoidetun, pienen ja mummoutuneen taloyhtiömme yleisiin tiloihin (isännöitsijä mainitsi joskus, että yhteisistä asioista voidaan harvoin päättää, koska taloyhtiön hallituksen kokouksiin tulee korkeintaan kaksi ihmistä). Avaimen sain, mutta talon kosteahko ja niljaisen oloinen sauna ei ole juuri houkutellut leppoisia löylyhetkiä viettämään. Siispä en ole tullut selvitelleeksi saunavuorojakaan.
Eilen kuitenkin innostuin yrittämään.
Ensi töikseni soitin tutulle isännöitsijälle, joka kertoi talon isännöinnin siirtyneen toiselle yritykselle. Soitin sen toimistoon, josta minua kehotettiin soittamaan huoltoyhtiöön. Sieltä ilmoitettiin tiukasti asian kuuluvan isännöitsijälle. Isännöitsijä kuitenkin vakuutti huoltoyhtiön olevan oikea taho, ja antoipa tällä kertaa sauna-asiasta vastaavan huoltomiehen nimenkin.
Siispä soitin vielä kerran huoltoyhtiöön. Sieltä puhelu ohjattiin miehelle, jolla kuulosti olevan sitruunaviipale suussa.
- Jaa. Vai että saunavuoroja. Eikö siellä ole listaa ovessa? Vai ei. No sitten mun kai pitäis yrittää selvittää asia. Helppoo se ei kyllä oo. Kun olis tässä kaikkee muutakin. Mutta kai se on vaan tehtävä.
Huoltomies otti ylös puhelinnumeroni, mutta jotenkin minulle jäi tunne, etten tule kuulemaan hänestä mitään soittamatta itse.
Onneksi kyseessä ei ole tämän tärkeämpi asia, joten naurattaa enemmän kuin harmittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti