Tässä päivänä muutamana selailin kahden opiskelijan leikkimielellä tekemää Liperi-sanakirjaa; pientä omakustannevihkosta, joka ilmestyi reilu vuosi sitten. Herkuttelin ääneen juurevilla sanoilla, joista monet ovat tuttuja niin kotoa* kuin lukuisten jututtamieni liperiläisisäntien ja -emäntien puheenparrestakin.
Liperihän on pohjoiskarjalainen maalaiskunta Joensuun kupeessa. Siellä puhutaan rehevää itämurretta, jossa kuuluvat jo savolaisvaikutteet (Liperi on kuitenkin selkeästi sie- ja mie-aluetta toisin kuin Savo, jossa sanotaan sinä ja minä).
Tässäpä maistiaisia.
ETTÄÄN PERILÄ - matkoloihe takana
KAJELLUS - oisko se valitusta tahi tavallista sanomista
KEHTUUTTOO - laiskottoo
KELEKKEREHTEE, PYLYKKEREHTEE - männäk, kuhan häntä jottain puuhastelloo
LIÄSÖ - rapakko
OTTOITE - olokkee hyvä
RIÄHNIKKÄ - jonniillainen piirakka
RYVETELÄ - röplyyttee
TIHNEHTTII - ehtimistä tahi mitä, eikö tuo käyne mihi vuan
TÖLLYVVÄÄ - tolokku männöö tahi kuolo korjovvaa
ÄKÖTTÄÄ EISSÄ - olla tielä
ÄRVENTÖ - kova tuuliainen
(Kati Kinnunen ja Kaisa Rekinen: Liperi-Liperi-Liperi-sanakirja. Joensuu 2005.)
*Isäni on paitsi Liperistä kotoisin, myös erinomaisen viehtynyt murteisiin ja murresanontoihin. Rakkauteni sanoihin lienee osaltaan niitä peruja.
15 kommenttia:
Mahtavaa, tämä pitää saada! Mistäs voin sanakirjan hankkia?
Ainakin meikäläisen perheessä sanoja myös keksitään aina tarpeen mukaan ja niitä väännellään sitten tilanteeseen sopivaksi, jonka ansiosta puhe voi välillä kuulostaa ulkopaikkakuntalaisen korviin hiukkasen omituiselta...
Hmm, nytpä kysyit vaikeita. Luulisin, että ainakin Kotiseutu-uutisten kautta voi vihkosta kysellä, sieltä antanevat tekijöiden yhteystiedot, ellei painos ole taas loppunut valtaisan kysynnän vuoksi :). Itse sain omani isältä, joka hankki niitä muutaman viime kesänä.
Mutta näin on, parhaimmillaanhan murre - ja kieli ylipäänsä - elää koko ajan.
Mitä se meinaa tuo röp..röplyyt.. Noh, tuo "RYVETELÄ - röplyyttee", röplyyttely..?
Käännä sie, mie vikisen kiitos.
Niin monta tuttua sanaa ja omassakin käytössä olevia! Noillapa kelpaa kummastuttaa pääkaupunkiseudun tallaajia. :-D
Marinadi, tehdään yhteistilaus - jos sieltä saisi vaikka paljousalennusta? ;-)
Tinka: ka röplyyttee voi vaekka piimee rinnuksille tahikka mualia pitkin lattioo.
Selekiskö?
Marjut: mitähän vaikkapa Cafe Strindbergissä tuumattaisiin, jos sinne menisi ja tilaisi "tuommosen riähnikän" ;)?
No, selekishän se :) Eipä olis tullu ensimmäisenä mieleen tuomonen. On nämä erilaiset murteet sitte ihania!! Sitko vielä jotku sanat merkittee ihan eriä toisella puolella maata.
No minnuu ainahi kehtuuttaa harva se päevä sevverta, notta siinnei yks riähnikkä tunnu missään!
Kehtuuttaminen vasta onkin mainio sana, täällä valitettavasti jokapäiväisessä käytössä...
Conan O'Brien ois pitänyt laittaa pitämään se puheensa murteella!!!!!
Marjut: miepä otan heti huomenna yhteyttä tuohon tuttuun paikallislehteen ja kyselen sanaston perään. Ehkä se alennuskin heltiää!
Mahtavaa! Oma äidinkieleni on vähän eteläisempää karjalanmurretta, siinä ei ole noita savolaisvärityksiä niin paljon, mutta se elävyys, se ilmaisuvoima!
marinadi: kerrohan terveiset :).
ellinoora: sanotko sie miuta ja siuta? Lappeenrantalaisystävien miumiu-murre on aina ilahduttanut minnuu suuresti :D.
päiwee: itsekin naureskelin, millaista shokkihoitoa nuo sanat voisivat olla jossain "suomea ulkomaalaisille"-kotouttamiskurssilla.
Tiedoksi sanakirjaa kaivanneille: valitettavasti kaikki viisi painosta on kuulemma myyty loppuun, eikä uusia ole tulossa. Sanakirjasen tehneet nuoret naiset ovat muuttaneet muihin maisemiin, mutta ilmeisesti suunnittelevat laajempaa ja paranneltua versiota. Jäämme siis odottamaan!
No voi harmi. Lupaan osaltani pitää teidät ajan tasalla!
Lähetä kommentti